La Bella's

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Elämä ilman valmentajaa ja miten tähän päädyttiin

Kävin ennen säännöllisesti useammankin kerran viikossa valmennuksessa este- ja koulupuolella. Syy miksi tähän tilanteeseen on päädytty on monien surkeiden kokemuksien yhteensattuma ja tästä syystä luottamus valmennusuhteisiin on täysin poissa. Tuleva teksti on ehkä vähän paikoin kärjistetysti kirjoitettu, mutta kaikki nykyiset mielipiteeni perustuvat puhtaasti omiin kokemuksiini osaksi todella vaikean hevosen kanssa.
Haluan ensiksi sanoa, että valmentajia tarvitaan, jotta ratsastajana kehittyy, enkä halua rohkaista ketään jättämään valmennuksia tämän tekstin vuoksi.

Cheku 5v. ja ekat kisat
Kävin esimerkiksi vuosia samalla valmentajalla, mutta en vuosiin edennyt samalta tasolta yhtään mihinkään. Kun sitoudut viikkovalmentajan otteeseen, ei siitä lähteminen olekkaan ihan helppoa, vähintään suututat valmentajasi ilmoittamalla lopettamisesta...tottakai hän suuttuu kun on yksi rahantulo lähde vähemmän. Olen monet kerrat jäänyt kiinni tähän kierteeseen ja useasti vielä joutunut elämään "vankina" valmentajani silmien alla, kun muilla valmentajilla ei ole saanut käydä.

Todella järkyttävää rahastusta on tullut seurattua myös sivusta ja se on omalle kohdallekkin sattunut. Liian moni valmentajista tekee tätä pelkästään rahasta, eikä aidosta halusta viedä ratsukkoa eteenpäin. En viitsi tähän tarkemman avata tätä kohtaa, menee ehkä hieman henkilökohtaiseksi, kokemukseni on ehkä vähän liian radikaali tänne kirjoitettavaksi.
Kun lopetin viikkovalmennukset, ajattelin että kurssimuotoisilla valmennuksilla saisin asiasta enemmän irti, eikä tarvitsisi ravata viikottaisilla valmennuksilla samalla valmentajalla kuluttamassa hevosta oppimatta mitään uutta. Jos rasitusvammat tulevat peliin mukaan, niin täytyy tajuta itse vetää hevonen pois ja ottaa järki päähän. Valmentajasi ei kuitenkaan maksa siitä koituvia eläinlääkärikuluja.
Cheku elämänsä toisissa kisoissa.

 Näistä kurssiluontoisista valmennuksista oli lopputulemana paha mieli ja suuri summa rahaa hävinnyt taskusta, jotka olisi voinut käyttää järkevämminkin. Totesin, että moni ulkomailta tuleva valmentaja (en yleistä), oli pelkän rahan perässä. Maksammehan täällä suomessa moninkertaisen hinnan mitä he kotimaassaan saavat. Valmennustapa on vähän vasemmalla kädellä tehtyä ja minä en ainakaan saa siitä mitään irti. Ongelmakohtia ei kuunnella, hevosta ei tunneta ja sinut yritetään sulloa samaan muottiin kuin kymmenen edellistä täysin erilaista valmennettavaa ratsukkoa.

Kaikista eniten opin elämäni aikana kun pakkasin kamppeeni ja lähdin saksaan. Mutta sielläkään en oppinut mitään näiden niinsanotusti nimekkäiden 150cm luokkia kisanneiden valmentajien silmän alla. Itku kurkussa kisojen jälkeen, kun Chekker oli kieltänyt luokasta pihalle, vaikka nimenomaan sanoin sen olevan meidän suurin ongelma, mutta tähän asiaan ei vain puututtu. Sain tarpeekseni.
Vastaan tuli sattumalta mua vuotta nuorempi mies, joka oli koko elämänsä ollut tekemisissä vaikeiden hevosten kanssa. Hän lupasi saada Chekkerin hyppäämään. Ajattelin silloin, että mitäköhän tästä nyt tulee, mutta lähdin silti remmiin mukaan. - Onneksi lähdin.
Kokemus oli ehkä yksi elämäni fyysisesti ja henkisesti rankimmista, mutta se tuotti toivotun tuloksen ja enemmänkin.

En voi sanoin kuvailla miten paljon opin yhdellä ainoalla valmennuksella ja vielä täysin vieras hevonen alla joka oli vielä pienempi kuin edessä ollut yksi valtava pysty. Mietin miten puskasta voi löytyä tuollainen helmi valmentajana, kaiken kokemani jälkeen. Muistan sen valmennuskerran varmasti loppuelämäni. Kerrankin joku oikeasti selitti tärkeät pääkohdat koko lajista ja psyykkasi mielentilan täysin oikeaksi.
En muutamaa kotivalmennusta enempää käynyt ja suuntasimme kisoihin, koska se oli Chekulle suurin ongelma. Hän neuvoi aina kisoissa ja oli aina verkassa auttamassa, ratsasti hevosen kanssa jopa alle luokan, jotta se ei mulle olisi niin hankala. Suurin muutos oli, että hän todella ratsasti hevosta, hyppäsi sillä ja huomasi sitä kautta sen ongelmat ja osasi ne ratkaista. Tämä on mielestäni avain hyvään valmennusuhteeseen, valmentajan pitää tuntea valmennettavan hevonen!
Kun on kyse ongelmahevosesta, ei ole ratkaisu hinkata viikosta toiseen etenemättä samoja asioita, hevonen kuluu ja mistään ei tule mitään.

Cheku saksassa, 135cm
Tulin takaisin suomeen allani oikeasti todella laadukas hevonen, mille ennen lähtöä kukaan suomessa ei osannut tehdä mitään, tai johtuneeko motivaation puutteesta, mutta sillä nyt ei tässä tilanteessa enää ollut väliä. Jos en olisi lähtenyt, kamppailisin edelleen täällä 90cm tasolla kieltävän hevosen kanssa edistymättä mihinkään.
En halunnut palata vanhoihin kaavoihin ja pelkäsin että joku vielä saa hevoseni pilalle. Jäin muutamaan yrityksen jälkeen yksin ja sillä tiellä olen edelleen. Tunnen hevoseni, tiedän miten sitä pitää ratsastaa ja millä se toimii.
Chekker ei ole kieltänyt moneen vuoteen, sillä on aivan eri asenne hyppäämiseen, se rakastaa sitä nyt, eikä pelkää kuollakseen kuten ennen. Olen läpikäynyt sen kanssa jo tien mikä ei johtanut mihinkään ja epätoivon vallassa miettinyt miten minun kohdalleni sattui juuri tämä stoppari joka pelkää kaikkea.
Yksi valmentaja on tullut vastaan, joka on rehellisesti myöntänyt ettei oikein osaa valmentaa Chekkeriä.  Arvostin sitä rehellisyyttä todella paljon ja homma toimikin hetken aikaa kun selitin millä tyylillä valmentajani saksassa sai sen toimimaan. Chekkerin tyyli on ehkä erikoisin mitä mulle on koskaan tullut vastaan ja sen sisäistäminen vaatii hieman ennemmän paneutumista asiaan. Suurin virhe on yrittää läntätä sitä samaan muottiin kuin kaikki muutkin.

Olen ollut tyytyväinen päätökseeni selvitä yksin Chekkerin kanssa. Hieman hankalaa on löytää sopivaa väliä kasata itselleen esteet ja hypätä kolme hevosta, kun varsinkin illat hukkuvat muiden valmennuksiin ja ratsastuskoulutunteihin. Tämä on ainut ongelma mikä mulle on tullut vastaan tässä ratkaisussa. Uskon selviäväni tällä omalla tasollani toistaiseksi ihan hyvin, jos tässä 130-140cm luokkia pitäisi hypätä, niin voi olla että siinä vaiheessa joutuisin miettimään kuvion uusiksi. Bellen kanssa olen miettinyt jotain valmentajaa jolla olisi nuorista hevosista kokemusta, koska se on ihan tavallinen hyppääjä eikä sillä ole mitään ongelmakohtia, nuoren hevosen kanssa ehkä kaipaisi jotain ammattilaisen silmää katsomaan sivusta. Mutta olen kyllä myös miettinyt, että jos selviän Chekun kanssa yksin, niin selviän kyllä Bellenkin kanssa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tilannekatsaus

Nettiongelmien vuoksi tähän kirjoitteluun tuli vähän ikävä tauko, mutta nyt täällä taas.

Drama on kuntoutunut niin hyvin, että osallistuu nyt kyvyt esiin kisaan keskiviikkona. Menen sinne paikan päälle katsomaan miten sillä hyppääminen nyt sujuu. Toivottavasti hyvin, mutta mitään ihmeitä en nyt tässä tilanteessa odota.

Dodolla huomasin jo aikaa sitten pieniä karvattomia laikkuja kaulassa, en pitänyt sitä alkuun kovin vakavana. Nyt kuitenkin muutama päivä sitten satulavyöhön ilmeisteyi karstamaista "hilsettä". Ja sitä löytyikin sitten reilummin mahan alta, kainaloiden lähettyviltä. En ymmärrä mikä sillä on, ei vaikuta kutisevan tai arkovan näitä alueita kuitenkaan. Nyt sillä toistaiseksi mennään kuitenkin ilman satulaa ja pesen koko hevosen hexosililla kun ilmat vähän lämpenevät. Ikinä ei tällaista ole tullut vastaan ja mikään löytämistäni ihosairauksista ei täsmää näiden oireiden kanssa mitä siltä nyt on tullut esiin. Jonkunlaista sieni-infektiota tämä kuitenkin omaan silmään näyttäisi olevan.





Chekkerin kohdalla ratsastettavuus on taas parantunut, mutta muutama päivä sitten tuli taas pieni jumi. Seistiin keskellä maneesia, Cheku käsihevosena ja yhtäkkiä se meni oudoksi ja nenä jäi taas kohti maata. Hieroin sitä hetken ja alle minuutin jälkeen tilanne olikin taas ohi ja Cheku ihan normaali. Huolestuttavan usein nyt tullut nämä kaksi viimeisintä, kun edelliskerroista on jo useampi vuosi aikaa. Sen kanssa täytyy nyt katsoa päivä kerrallaan mihin suuntaan lähtee menemään.

Bellen kanssa hackamorella ratsastaminen on välillä yhtä taistoa, hyviä pätkiä löytyy mutta tuntuu että hukun etupainoiseen tai pitkään ja jäykkään hevoseen, ja kaikki tämä johtuu siis hackamoresta. Sitkeästi olen pysynyt hackamoressa, mutta nyt alkaa tuntua että tämä on jo itsensä rääkkäämistä. Belle ei vain ole hyvä tuolla hackamorella sileällä, ehkä hypätessä se toimii, mutta en saa siihen juurikaan mitään otetta perusratsastuksen puolella ja pelkään että se ei edisty tästä enää, jos kuolain pysyy samana. Jos vaihdan kuolaimeen, niin oletettavasti saan taas tahmean ja suustaan kipeän hevosen takaisin alleni... Voi olla, että ehkä kokeilen kuolainta, jos vastusteleminen alkaa samantie, niin sitten täytyy ehkä vain yrittää löytää apu hammas spesialistilta, mutta niihin on niin järkyttävät jonot että väkisinkin menee pari kuukautta hukkaan.

Pää pitkänä laukkaamista, tämä on sen yleisin tapa liikkua nykyisin laukassa, usein myös vetää päätä alaspäin ja tällöin pitenee vielä entisestään.
Tässä kuvassa lähtee taas painamaan päätään alas ja kiihdyttämään vauhtiaan, hetken päästä siirtyy laukkaan ja alkaa pukittelu. Yritän aina välillä, varsinkin laukassa nostaa sitä käsillä pois maasta, mutta apua tästä on vain hetkeksi ja tilanne on tovin päästä jälleen sama.


Tässä on edes siedettävä hetki, pää on pitkänä, mutta se ei ainakaan paina kädelle.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kisapostaus

Lauantain kisoissa ekana oli vuorossa Belle 60cm luokassa. Sen lähtövuoro oli melkein heti ponien jälkeen ja verkka siis vilisi näitä pieniä poniratsukoita, yritä siinä sitten selvitä 4-vuotiaan kanssa joka oli elämänsä toisissa kisoissa ja vielä ilman normaalia kuolainta. Noh, sain kaksi verkkahyppyä otettua, sitä lähinnä pelotti hirveä vilinä ja vierestä suhaavat hevoset. Lisäksi se vielä pukitteli ihan älyttömästi, luulin jo että putoan jo verkassa.
Sitten päästiin lopulta radalle ja mulla olikin yhtäkkiä alla ihan eri hevonen. Se kylmän rauhallisesti käveli katsomopäätyyn ja käyttäytyi muutenkin tosi rauhallisesti. Nollanhan se hyppäs ja olen siitä todella ylpeä, niin hienosti pikkuinen suoriutui toisista kisoistaan. Hackamorekin tuntui radalla tosella hyvältä ja eteneminen oli paljon omaehtoisempaa kun viimeksi sain lähinnä työntää sitä eteenpäin joka askeleella. Seuraavissa kisoissa voi ehkä jo hypätä tasoa isommalla korkeudella.



Kaikista kisakuvista kiitokset Netta Uusinokalle!


Vähän kaukaa jouduttiin loikkaamaan, kun kulmista lähestyminen ei ihan vielä ole niin sujuvaa.




Seuraavana vuorossa oli Dodo samassa 60cm luokassa...en oikein tiedä mikä sillä naksahti päässä, mutta ei se tollanen vielä kertaakaan ole ollut. Verkassa se oli aivan mahdoton, hypyistä sain pysäytettyä sen päin seinää ja lähinnä koko verkka meni riehumiseksi. Kuolaimeksi laitoin kuitenkin pelhamin, mutta tuntui ettei se reagoinut siihen millään tavalla. 
Ajattelin että radalla se rauhoittuisi, mutta ei...  Sain laukan nostettua ja seuraavan kerran hallinan sain viimeisen esteen jälkeen kun seinä tuli taas vastaan. Mua lähinnä nauratti koko radan ajan, Dodo oli niin huvittava, ihan kuin se olisi päättänyt olla oikein iskussa ja painaa täysiä koko radan läpi. Se vähän korvaa tuota taidon puutetta olemalla täys pommi. Ihan tyytyväinen kuitenkin olin, kun rata meni puhtaasti, mutta luojan kiitos ei ollut kyse korkeammasta luokasta, koska Dodon arviointikykyyn en kyllä meidän esterataa luovuttaisi, mitään järkeä siinä menossa ei kyllä ole.







Kuten näkyy, jarrut oli vähän hukassa ja koko rata oli yhtä isoa pidätettä alusta loppuun!




Chekun kanssa hyppäsin ensimmäisenä 80cm luokan, täytyy myöntää että ehkä jäi Dodon jälkeen  vähän jarru päälle ja himmailin vähän liikaa. Osasyynä oli myös se, etten ihan varma ollut oliko se kunnossa, kun sen käytös verkassa oli ihmeen rauhallista. Mitään muotoa en siltä missään välissä ole viimeviikon jumin jälkeen vaatinut ja tänäänkin ratsastin sen ihan pitkänä, se toistaiseksi tuntuu sille ihan hyvältä vaihtoehdolta nyt ja näillä mennään kunnes toiselta alkaa tuntumaan. Radalta tuloksena oli perusradalta yksi aikavirhe, hieman harmitti että sekunnista oli kiinni, mutta pääasia nyt tietysti oli puhdas rata. 

Seuraavana hypättiin 90cm, täytyy sanoa että tämän jälkeen olin hieman masentunut. Cheku hyppäsi hyvin ja rata tuntui omaankin mieleen siistiltä ja hyvältä. Lopputuloksena olis siis puhdas rata, mutta taas kerran yksi aikavirhe perusradalta. Pieni masennus tuli ehkä siitä, että mielestäni tuolla ratsastuksella ja temmolla ei pitäisi joutua kärsimään aikavirheestä. Mitään en tuossa 90cm radassa muuttaisi, se oli Chekulle tuolta tasolta mielestäni oikein hyvä rata joka sopii sen tyyliin todella hyvin. Ensi kisoissa nostan sillekkin rimaa, nyt ehkä riittää jo nämä miniluokat sen osalta, kun näyttää sujuvan kisaaminen kuitenkin kaikkien näiden ongelmien jälkeen todella hyvin. Seuraavissa kisoissa voisin jo hypätä 100 & 110cm, mutta katsotaan miten treenit sujuvat ja mennään sen mukaan.
Chekun kanssa en lähtis mitään ihan älyttömiä kaahailuja tekemään, puhdas ja siisti rata on aina ollut mulle se pääasia. Ne tässä kuitenkin periaatteessa saatiin, eli tyytyväinen olin jokaiseen hevoseen, hyvin hyppäsivät! :)

Cheku 80cm luokassa



Chekker 90cm (Alussa sisko ja pikkuinen Enzo katsomassa kisoja <3)










perjantai 13. maaliskuuta 2015

Huomisten kisojen pohdiskelua

Huomenna meillä olis kisat ja tarkoituksena olis hypätä seuraavat luokat;

Belle 60cm
Dodo 60cm
Cheku 80 & 90cm


Bellen tämänaamuisen ratsastuksen perusteella en tiedä selviänkö hengissä sen kanssa kisoissa tuolla hackamorella. Se aamulla kyömypukkeili vähän väliä eikä kääntynyt mihinkään, ei oikein kuunnellut mitään.
Mietin jo kuolainten laittamista kisoihin, mutta päädyin kuitenkin lähteä yrittämään tuolla hackamorella. Kokeiltava se on nyt kuitenkin ja uskon että kuolaimella tulee vielä enemmän ongelmia. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Belle tänä aamuna poseeraamassa :)


Dodolta en odota mitään erikoisempaa, toivon että se ei tee mitään äkkistoppeja ja pyrin tietenkin ratsastamaan sen niin ettei niitä tulisi. Täytyy ehkä ottaa raippa mukaan radalle, jos sen mukanaolo vähän auttaisi, vauhtia ei kyllä yhtään tarvittais sen kanssa lisää.

Chekkerillä meni viime viikolla kaula jumiin, sen kuolain oli niin kulunut ettei sitä oikein enää viitsi käyttää, joten kävin ostamassa uuden. Kaupasta ei kuitenkaan löytynyt täysin samanlaista joten ostin happy mouthin suoran kuolaimen (joka ei siis taivu ollenkaan). Ratsastin sillä samaa aikaa kun maneesissa hypättiin, se stressasi sitä jonkun verran ja hyppeli pitkin seiniä eikä malttanut seistä paikoillaan, sitä joutui siis vähän pidättelemään normaalisti enemmän.
Kun pääsin talliin, vein satulaa ja kun tulin takaisin oli sillä kaulassa ns kipupiikki ja se oli "jämähtänyt" alas. Tämän takia pelkään vaihtaa näitä Chekun varusteita ja nyt tämän kerran kun ensimmäisen kerran vaihdoin, niin tässä lopputulos...

En tiedä kummasta tuo kipupiikki johtui, se meni ohi muutamassa minuutissa, mutta se kyseinen ratsastuskerta erosi kuitenkin kahdella tapaa "normaalista" ja ilmeisesti se oli syynä tähän. Chekker oli tämän takia viimeviikon loppuun irtojuoksutus liikutuksella, kun en en uskaltanut sillä oikein ratsastaa tämän jälkeen, jos siellä kaulassa jotain kipuilua on.
Tämä kaikkihan johtuu siis sen kaularangan nivelrikosta ja se oireili viimeksi näin lähes 2-vuotta sitten.

Tämän viikon maanantaina kipusin sen selkään ja se on saanut siitä asti liikkua todella vapaasti, en ole halunnut vaatia siltä mitään. Se on mennyt eteenalas ja hölkötellyt koko viikon. Huomenna on kuitenkin kisat ja ja saa nyt nähdä miten käy, kyllä siitä huomaa jos se on kipeä, joten täytyy sitten perua, jos tuntuu huonolta.
Kovin isoihin luokkiin en sitä onneksi ilmoittanut jo senkin takia, että mun täytyy ehtiä itse kolmeksi töihin.



Drama on taas terve ja mukana harjoutuksissa! Niin hieno siitä on jo tähän mennessä kasvanut <3

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Varustehankintoja

En ole pitkään aikaan kirjoittanut varusteista mitään, mutta nyt tähän väliin ajattelin avartaa sitäkin puolta taas pitkästä aikaa.


Ostin joku aika sitten freejumpin jalustimet, monet niitä kehuivat ja ne on koko ajan olleet hankinnan alla kunnes nyt päätin ne käydä hakemassa hipposportista, kun siellä oli -20% alet meneillään.
Mulla on aikaisemmin ollut useita jinejä käytössä ja olen ollut tyytyväinen niihin, ne vain eivät ole turvajalustimet ja nuorten hevosten kanssa ei ikinä tiedä mitä tapahtuu, niin ehkä oli hyvä aika hankkia vihdoin turvajalustimet.
Jineihin verrattuna ero ei ollut mikään valtava, mutta kyllä sen huomasi, että jalat pysyivät
paikoillaan paremmin.







Tilasin myös vähän aikaa sitten Chekulle equipen suitset ja martingaalin. Sen estesuitset ovat toistaiseksi Bellen hackamore suitsina koska ne käyttivät ennen samoja suitsia ja kuolaimia, mutta näiden hammasongelmien vuoksi tähän tuli nyt muutos. Ja on tosi työlästä vaihdella kuolaimia ja turpahihnoja koko ajan, joten päätin tilata sitten yhdet lisää. Ja nämä Chekun hervegordonin estesuitset olivat ainoat jotka pysyvät hackamoren kanssa tarpeeksi kaukana silmistä ilman virityksiä.
















Monella hevosella on näitä onnea tuovia maskotteja kisoissa mukana tai muita koruja mitä kiinnitetään varusteisiin, mutta meillä tämä onnea tuova esine on martingaali. Olen aikaisemminkin siitä täällä blogissa maininnut.

Olin ennen aina sitä mieltä, että suitsien ja martingaalin pitää olla samaa sarjaa. Sitten ostin saksasta passierin rintaremmimartingaalin joka on nyt jo kovia kokenut, mutta on mulla edelleen. Se hajoaa kohta käsiin, mutta silti se on ainut minkä laitan kisoihin, välittämättä siitä sopiiko sen hetken varusteisiin vai ei. En ole kovin taikauskoinen ihminen, mutta tämä kyseinen martingaali sai jo saksassa onnea tuovan maineen. Lopulta sitä käytettiin sitten jokaisella hevosella kisoissa, koska Chekker hyppäsi aina nollat tällä martingaalilla, ja niin yleensä kaikki muutkin. Koomista tässä oli jo se, että mun silloinen valmentaja tuli verkasta pois jos huomasi, että Chekkerillä oli joku muu martingaali kun sen oma onnea tuova passier ja käski vaihtaa siihen.

Tällä hetkellä tästä martingaalista on jo tikkaukset purkautuneet vähän sieltä sun täältä ja värikin on ajan saatossa mennyt vaaleanruskeasta tummaan. Kohta se alkaa olla jo lähellä katkeamista. Silti se on ainut martingaali minkä laitan kisoihin. Ostin jopa tässä välissä itselleni b-vertigon martingaalin, koska päätin luopua tästä päähänpinttymästä tuon martingaalin suhteen, mutta ei. Hyppäsin b-vertigon martingaalilla yhdet kisat ja ne eivät menneet hyvin, luokka taisi olla 110cm ja siitä tuli yksi pudotus jos oikein muistan ja rata oli muutenkin todella epäsiisti.

Nyt olen kuitenkin tilannut uuden martingaalin meille ja tarkoitus olisi nyt Chekkerin kanssa alkaa käyttämään sitä. Toivon mukaan ensi viikon kisat menevät sen kanssa hyvin, ettei tarvitse pettyä ja lähteä suutarille elvyttämään sitä onnea tuovaa kulahtanutta yksilöä. Omasta päästäähän tämä koko touhu on kiinni eikä mistään onnea tuovasta martingaalista, mutta tällainen päähänpinttymä vaikuttaa melko suuresti siihen sen hetkiseen pääkopan ratkaisukykyyn. Kaikesta päätellen olen ilmeisesti hukassa ilman tätä onnea tuovaa martsaa, niin hullulta kun se kuulostaakin! :D

Hankinnassa on myös uusi kypärä, vanhasta owenista hajosi juuri alkuviikosta kiinnitys ja nyt ehkä todellisessa tarpeessa on uusi kypärä.
 Kaikista eniten olen rakastunut tuohon Antereksen kustamoituun kypärään, haltijoissani muokkasin siitä kaksi meille sopivaa versiota, se on kuitenkin melko hintava kun kustamoituna sen hinta on 800-1000e luokkaa. Mutta mulla on toinen hevonen ruskea ja toinen kimo, niin tottakai pitää kisaoutfittiin hankkia sopivat värit molempien hevosten kanssa erikseen. No...aina voi haaveilla. HIHS:issä sovitin jotain ihan uutta mallia antareksesta, se oli kohtuu hintainen ja todella hienon näköinen, veti vertoja noille kustamoiduille malleille, joten mahdollisesti sitä pitäisi yrittää jostain etsiä.




Toinen kypärävaihtoehto on tämä Uvexin Paisley





Bellelle pitäisi myös löytää omat suojat, se jonkun aikaa käytti Chekun suojia, mutta nyt on kasvanut niistä ulos. Sen jalka on tosi kapea ja pitkä, joten luulen ja toivon että esim. Vereduksen L-koko olisi sille sopiva.
Tällä hetkellä käytän sillä hypätessä pinteleitä, Suunnitelmissa on hankkia joko Vereduksen harmaat suojat tai Eskadronin. Nuo nepparikiinnityksellä olevat Vereduksen takasuojat eivät ainakaan ole sallitut nuorten hevosten luokissa, joten voi olla että eskadronit ovat paremmat. Takasuojat eivät kuitenkaan Bellen kanssa ole välttämättömät ollenkaan, joten voi olla että päädyn kuitenkin tuttuihin ja turvallisiin vereduksiin. Saa nähdä.



keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Villi Belle

Mamman Belle pieni pesusieni oli taas niin hankalalla päällä eilen. Ongelmat alkoivat kun maneesille käveltäessä vastaan tuli tallityöntekijä useamman hevosen kanssa ja tämähän nyt olikin sitten Bellen mielestä aivan kamala tilanne. Siinä se hyrräsi ympyrää häntä töttöröllä, hevoset menivät talliin ja ajattelin että tilanne on nyt ohi. No ei. Belle rykäsi itsensä pystyyn (onneksi hetkeä ennen otin ohjat pois kaulalta) ja tämän jälkeen lähti hulluna peruuttamaan ja minä roikuin perässä. Irti en halunnut päästää, koska se oli juuri siinä mielentilassa että juoksee hulluna pitkin pihoja. Se aikoinaan oppi tarhaan vietäessä ja tuodessa karkaamaan, jonka jälkeen sille laitettiin ketju ja tätä tapaa ei enää ole ollut. Nyt luulen, että se tämän hackamoren kanssa kuvittelee sen nyt olevan taas mahdollista.
Se kuitenkin peruuttamisen jälkeen rykäisi itsensä vielä uudestaan pystyyn, takajalat lipesivät alta ja siihen se möksähti pehvalleen. Sitten mentiin maneesiin.
Tämä neiti ei kyllä tästä episodista mutaisen pehavnsa kanssa yhtään viisastunut vaan päätti heittää maneesissa ihan yhtä ranttaliksi. Siinä kohdassa mulla meni hermot ja ärähdin sille kera onnettoman läpsäytyksen ryntäisiin, sen jälkeen se käyttäytyi ihan kiltisti.

Aluksi se ravissa yritti taas näitä rodeohetkiä saada aikaiseksi, mutta sain ne sammutettua ennenkuin se pääsi valloilleen.
Tässä alla on editoimaton video ravista sen kanssa, jossa näkyy muutama näistä nykyään jokapäiväisistä ilon hetkistä kun kuolainten tilalle tuli hackamore.






Sitten päästiinkin hyppäämään. Sanoin jo heti alkuun että se on sillä päällä, että toivottavasti ei viskase mua selästä. Otin muutaman verkkahypyn ja se meni ihan kohtuullisen fiksusti. Esteitä alettiin nostamaan aina vähäsen ja se vähän kiukutteli joka välissä mutta kaikesta suoriuduttiin. Lopulta se heittäytyi niin etupainoiseksi että siihen ei meinannut saada mitään kontaktia. Jouduin vähän ratsastamaan sitä videolla näkyvälle oksrerille aggressiivisemmin, koska siihen oli lähestytty jo useamman kerran ja tämä yksi menee pää maassa eikä kuutele mitään. Näistä vaikeistakin hetkistä on vain selvittävä, jottei niistä tule opittuja huonoja tapoja.
 Kyse nyt ehkä saattoi olla kiimasta, joka selittäisi nämä kaikki sekoilut ja hankaluudet tältä päivältä. Osasyy on kyllä tuo hackamore, se on joissain tilanteissa vielä niin uusi juttu, että se ehkä hämmentää meitä molempia. Tässä on nyt reilu viikko aikaa vielä totutella siihen, että selvitään kisoistakin tämän kuolaimettoman version kanssa. Toivon että tuo pää maassa esteelle lähestyminen oli vain tämän kerran päähänpisto eikä se päätä sitä enää jatkaa, koska tuo oli kyllä Bellelltä hölmö idea ja vaikeuttaa meitä molempia. Enkä keksi sille mitään järkevää syytä nyt tähän hätään, koska se on selkeästi onnellisempi ilman kuolainta ja tuo hackamore ei ole sille kovin vahvan tuntuinen kuitenkaan. Sileällä sen kanssa sujuu jo paremmin kuin hyvin lukuunottamatta näitä pukkiyrityksiä, mutta hyppäämisen suhteen on ehkä vähän hiomista tämän uuden ohjaustyökalun kanssa. Täytyy nyt yrittää Bellelle selventää, ettei näin ainakaan voi hypätä jatkossa, typerältähän tuo jo näyttää ja on molemmille varmasti ihan yhtä hankalaa! :D




.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Dodon hyppyjä ja päätöksiä Draman suhteen

Dodolla oli tänään hyppypäivä. Sillä on vähän hysteerinen suhtautuminen tähän hyppäämiseen, osaksi johtuen siitä että se on koulusukuinen ja tämä estepuoli ei veressä ole kulkeutunut sille ei sitten yhtään. Se on alusta asti ollut aina yhtä pihalla näistä esteistä, intoa kyllä riittää, joten sen vuoksi sen kanssa hypätäänkin. Siltä puuttuu täysin kaikki estehevoselle ominaiset asiat ja se korvaa näitä vauhdilla ja helposti myös estettä päin juoksemisella. Osa näistä asioista on kyllä huonoja opittuja tapoja, mutta niistä nyt pikkuhiljaa ollaan pääsemässä eroon.

Tänään oli ensimmäinen kerta kun se lähestyi estettä rauhallisessa ja odottavassa temmossa, se sai siitä superpaljon kehuja koska tätä siltä haetaankin. Jo seuraavassa hypyssä se kuitenkin taas yritti ampasta ohjuksena kohti ääretöntä.
Dodo on todella vahva suustaan ja rakenteeltaankin aika möhkäle, se ei siis ole helpoiten hallittavissa kolmipalalla hypätessä, mutta toimii sillä riittävän hyvin ja olen päätynyt kotona hyppäämään tällä kuolaimella. Kisoihin kyllä laitan tulevaisuudessakin pelhamit.

Se rakastaa hypätä kuitenkin yli kaiken ja muutama pukkikin tai vähintään yritys on joka välissä tehtävä. Dodo on oikeastaan todella hauska hevonen hypätä kunhan sen saa pidettyä asioissa. Välillä se vaatii vähän kovempia otteita, koska se todella harrastaa tätä hengenvaarallista tyyliä ampua esteelle ja pelkään aina että se rämähtää sinne sekaan ja loukkaantuu.

Sen kanssa en missään nimessä halua yrittää mitään sille todella vaikeaa ja haastavaa tehtävää. Se alkaa nyt vihdoin tuntua taas omalta itseltään ja hyppää mitä vain kunhan korkeudet pysyvät sille kohtuullisina. Se viimekisojen kielto mua kyllä edelleen piinaa takaraivossa, seuraavat kisat ovatkin jo ensi viikolla. Sen kanssa menen uudelleen sen 60cm ja tahkon sitä niin kauan kunnes se hyppää sen ilman tuollaisia typeriä opittuja stoppeja ja sen jälkeen vasta siirrytään tasoa ylemmäs.
Sen kuulukin harrastehevosena olla luotettava, joten se on ensisijainen asia mitä sen kanssa kisoissa ja treeneissä haen.

Alla lyhyt pätkä tämän päivän hypyistä.




Dodo onkisoissa mukana tämän alkukauden, sen jälkeen se siirtyy Draman kanssa kotitallille laitumelle kesäksi.
 Dramasta kuulimme tänään taas uutisia, kun se oli klinikalla saanut puhtaat paperit kaikista tulehdusarvoista sun muista ja eläinlääkäri oli sanonut että hänen mielestään se voi mennä jo kavereiden kanssa pihattoon. Pihatto on kuitenkin vielä jäässä ja pieni riski se on, mutta uskoisin että se on silti parempi vaihtoehto kuin seisoa tallissa. Jalka on siis vielä turvonnut ja uutta iskua se ei siihen nyt todellakaan kaipaa, mutta paranemaan päin mennään nyt.
Kesän se voisi olla ypäjälläkin laitumella, mutta katsoimme itse parhaaksi, että se tulee kotiin Dodon kanssa laiduntamaan.
Hieman töitä tämä päätös teettää, kun pitää rakentaa kunnon aidat ettei ori juokse pitkin kyliä, mutta uskon että parempi päätös näin.
Se on lauman pienin varsa ja tämän vuoksi kokee ehkä enemmän jyräämistä muilta mikä altistaa sen näille vammoille. Lisäksi se kuulemma käyttäytyy vähemmän orimaisesti eli ei ole vielä ns herännyt kuin moni muu siellä, eli sen uskottiin selviävän hyvin kotona ruunakaverin kanssa. Vaikka yleensä orilaumassa oleminen on se rauhoittava tekijä, voihan se olla että se sekoaa kotona täysin kuten kävi jo kerran, mutta uskoisin sen kuitenkin pysyvän ihan järjissään nyt.

Drama suuntaa syksyllä kyllä takaisin ypäjälle pihattoon, vuoden päästä näihin samoihin aikoihin siellä siirretään 3-vuotiaat tallin puolelle jonka jälkeen alkaa ratsukoulutus. Olen jo päättänyt että Drama ei jää ypäjälle ratsukoulutukseen, joten sen suhteen suunnitelmat ovat vielä avoimia ja riippuvat tietysti siitä onko sillä kykyä jäädä oriksi vai onko ruunaus edessä.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Voihan surku...

Oltiin eilen Ypäjällä katsomassa Dramaa. Täytyy nyt kyllä ihan rehellisesti sanoa että aikamoinen jäkytys oli nähdä sen polven tilanne.

Se seisoo nyt neljättä viikkoa tallissa 2h tarhauksella/pvä. Eli aika ankeaa elämää 2-vuotiaalle varsalle joka on tottunut olemaan koko päivän pihatossa. Se oli silmin nähden todella masentuneen ja surullisen näköinen. Ihan meinas tippa tulla linssiin kun tajusin tilanteen.

Mitään varsinaista syytä polven turvotukselle ei ole löytynyt, vaikka se on ollut jo toistamiseenkin tässä välissä taas klinikalla. En suoraan sanottuna voi ymmärtää miten haavasta voi saada noin järkyttävät jälkiseuraukset, en ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa ellei kyseessä ole ollut leikkaus tmv. Polvi on todella turvonnut edelleen, haava oli äkkivilaisulta mennyt jo umpeen, joten en ymmärrä noin rajua turvotusta niin monen lääkekuurin jälkeen mitä se on saanut.

En voi olla nostamatta esille kuinka paljon helpottavampaa on kun hevoset ovat omissa käsissä hoidettavana, ketään en tällä tekstillä syytä, tapaturmastahan tässä on alunperin ilmeisestikkin ollut kyse. Mutta itse kun hoitaa niin on varmasti perillä asioista ja saa muutakin kuin epäselvät eläinlääkärilaskut selvityksineen. Olen elämäni aikana aika monta pahempaakin vekkiä hoitanut eikä yksikään ole näin pahaksi päässyt.
Lisäksi Draman katsottiin paremmaksi olla Ypäjällä, jotta se pääsisi näihin kyvyt esiin kisoihin sun muihin karkeloihin sieltä käsin. Tällä hetkellä pidän sitä todellisenä ihmeenä jos se kuukauden päästä pääsee osallistumaan näihin kyvyt esiin karsinoihin mihin se on ilmoitettu.  Eli tässä kohtaa ei voi olla kuin todella todella pettynyt tähän tilanteeseen ja taas kerran todeta että kyllä tämä huono tuuri seuraa hevosten kanssa mukana varmaan hautaan asti.

Nyt en voi kun toivoa, että tämä tästä lähtisi parempaan suuntaan mahdollisimman äkkiä. Sydäntä riipaisee istua tässä koneella ja tietää että Drama kököttää sielä karsinassa surullisena. Täytyy sanoa että nyt on ollut lähellä etten sano haluavani sen kotiin sieltä samantie. Mutta äkkinäisiä päätöksiä tässä tilanteessa on nyt turha tehdä ja ehkä kuitenkin miettiä jatkoa rauhassa uudelleen. Kyseessä kuitenkin jo 2-vuotias ori eikä mikään pikkunassikka, niin sitä nyt ei ihan yhtä huolettomiin oloihin voi ottaa kun missä se pikkuvarsana oleili kahden rauhallisen tamman kanssa. Jos se ei kyvyt esiin kisoihin pääse hyppäämään, niin ei kyllä ole järkeä seisottaa sitä siellä seuraavaan syksyyn asti, kun meiltä löytyy omakin talli....

Kovasti pikkumies on kuitenkin jo kasvanut ja alkaa tulla pikkuhiljaa jo ison hevosen mittoihin. Se on todella paljon rakenteellisesti Bean kanssa samoilla linjoilla, Belle taas on emänsä kaltainen iso, hoikka ja honkkeli rakenteeltaan. Dramalla on tosi vahvan, jykevän ja pyöreämmän oloinen rakenteeltaan.




perjantai 27. helmikuuta 2015

Blogi löytyy nyt myös facebookista

Käykäähän tykkäämässä blogin uudesta facebook-sivusta!


Tykkäämään pääset suoraa TÄSTÄ.







keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Elämää headshaking hevosen kanssa

Mun blogiin päädytään paljon hakusanalla headshaking, joten ajattelin kirjoittaa siitä ihan kokonaan oman postauksen. Tästä sairaudesta on todella vaikea löytää tietoa, varsinkaan suomeksi, joten luulisin että omiin kokemuksiini perustuva tieto auttaa samanlaisten oireiden kanssa painivia hevosenomistajia. Minultahan löytyy yksi headshaking hevonen ja se on tuo Chekker, varsinaista diagnoosia sillä ei tähän ole, mutta oireet ovat olleet niin selkeät etten ole edes nähnyt tarpeelliseksi käydä klinikalla tätä samaa toteamassa, kun mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä. Toistaiseksi tilanne on meidän kohdalla stabiili, mutta olen oppinut että se voi hetkessä muuttua huonompaan, joten eletään päivä kerrallaan.

Taudista tietämättömille suosittelen lukemaan tämän tekstin, johon pääset tästä.

Ihan ensimmäiseksi korostan selvittämään oireiden alkuperää, tämänkaltainen oireilu voi johtua myös hampaista tai kaulan alueen vaivoista. Joten kannattaa tutkituttaa hevonen ensin näiltä osin ennenkuin alkaa pohtimaan varsinaista headshaking syndrooman mahdollisuutta.

Itse kun kuulin tästä sairaudesta ensimmäisen kerran vuonna 2012 saksassa en tiennyt tästä vielä yhtään mitään. Suomeen tultuamme oireet alkoivat mennä aina vaan pahemmaksi ja jotain oli keksittävä millä tuon taudin saa loppumaan.
Ensimmäiseksi tajusin kuitenkin ettei parannuskeinoa todella ole, on vain keinoja yrittää helpottaa oireita. Valitettava totuus tämän taudin kanssa on, että jossain vaiheessa on vain ostattava päästää irti, kun tilanne sitä alkaa vaatimaan, oireet useimmissa tapauksissa pahenee vuosi vuodelta. "Kohtaukset" jossa hevonen alkaa viskomaan päätään ovat ilmeisesti todella kivuliaita, vaikka se ei ensimmäisenä mieleen tulisikaan. Olen myös käsittänyt että tämä pään viskominen on hevoselle tiedostamatonta toimintaa ja jotkut jopa vertaavat sitä ihmisten kolmoishermosärkyihin jotka ovat todella tuskallisia. Tähän on olemassa lääke, mutta se on meillä ollut toistaiseksi poissa mielestä, koska Chekkerin on tarkoitus kilpailla ja tämä kyseinen lääke ei sitä salli.

Itse en tuohon viimeiseen vaihtoehtoon ole vielä joutunut päätymään ja ajattelin listata tähän keinoja millä itse olen headshaking hevoseni kanssa oppinut pärjäämään jo useamman vuoden. Korostan kuitenkin että jokainen hevonen on yksilö ja kaikki keinot eivät sovi kaikille. Vuosi sitten näihin samoihin aikoihin kuvittelin, että loppu on jo lähellä, kun jouduin oireiden takia lopettamaan Chekkerin ratsastamisen kokonaan. Sen oireilu meni niin pahaksi, että se pelkäsi muita hevosia kuollakseen ja sitä ei voinut ratsastaa kuin yksinään. Sen pään viskomis kohtaukset pahenivat niin paljon, että usein jouduin keskeyttämään ratsastuksen niiden vuoksi. Välillä ratsastuksen jälkeen se raahasi turpaa massa helpottaakseen nenän "kutinaa". Sairaus herkistää ilmeisesti aisteja ja hevosesta tulee yliherkkä mm. kuulon suhteen, eli jos joku toinen hyppäsi maneesissa ja kolautti puomiin Chekker oli saamassa siinä vaiheessa hermoromahdusta.


Ensimmäinen hankintani tätä tautia vastaan oli överikallis nenäverkko, mitään halpisversiota tähän EI kannata ostaa, koska tuo on tosiaan ainut headshaking hevosille suunniteltu verkko. Ideana nenäverkossa on hajottaa nenään tulevaa ilmavirtaa joka joissain tapauksissa aiheuttaa oireilua. Oireilu voi myös olla silmissä, korvissa tai hermopaineesta johtuen pään alueella.
Meidän kohdalla nenäverkko auttoi jonkun aikaa, kunnes tuli uusi kevät ja siitä ei ollut enää mitään apua, lopetin sen käytön ja nyt olemme vajaa vuoden selvinnyt ilman sitä. Kesäksi mielessä on kuitenkin hankkia varuiksi tuo päähuppu ratsastuksiin ja maastolenkeille.


Toistaiseksi olen omien aikataulujeni vuoksi käynyt pääosin aikaisin aamulla tai myöhään illalla ratsastamassa jolloin auringonvalo on vähäisintä. Lisäksi vältän sateella, lumisateella tai kovalla tuulella ratsastamista, oireilu on meillä näissä olosuhteissa pahimmillaan. Maneesi on ehdottomasti suuri apu tällaisen hevosen kanssa. Meidän elämä ei kuitenkaan ole pelkästään maneesissa pyörimistä, vaan kun sää suosii maastoilen myös.
 Chekker helposti hermostuessaan alkaa oirehtimaan, eli vältän esimerkiksi tungoksessa ratsastamista tai estevalmennuksien aikaan maneesissa olemista. Kisahevoseksi Chekker on myös ostettu ja tarkoitus on selvitä sen kanssa myös kisoissakin, toistaiseksi on selvitty ihan hyvin. Täytyy vain muistaa ottaa enemmän tilaa sille (mm. punainen nauha häntään) ja vältellä näitä päättömiä kaahreita jotka saavat Chekkerin hermostumaan.

Kesäisin ollaan toistaiseksi pärjätty ilman loimia ja naamasuojia, mutta ensi kesäksi olen päättänyt hankkia uv suojaavan kärpäsloimen ja hupun. Koska tauti herkistää hevosta, se on myös ihan hullu ötököitä kohtaan. Mitään kesäihottumaa sillä ei ole, mutta se hermostuu ötököistä niin paljon että juoksee niitä pakoon koko ajan. Chekker ulkoilee muuten normaalisti ja normaaleina ajankohtina ilman minkäänlaisia suojavarusteita.

Suitsia ja kuolaimia pidän itse erittäin tärkeänä valita sopiviksi tällaiselle hevoselle. Chekkerillä käytetään sileällä GG:n meksikolaisia (huom. todellakaan mikään muu meksikolaismalli ei ole ollut näin hyvä sille ollut, niin hullulta kuin se kuulostaakin) ja kuolaimena suora pehmeä ja taipuva kumikuolain. Esteillä sillä on tavalliset suitset ilman alaturpista ja todella löysillä kiristyksillä, kuolaimena suora pelham. Olen kokeillut kaikki vaihtoehdot kuolaimista ja  perus suitsimalleista pelkkään riimuun. Kuolaimeton aiheuttaa suurimman paineen nenäluuhun, josta se reagoi voimaikkaimmin ja tämä sama kohtalo oli riimun kanssa ratsastuksesta. Kokonaan ilman turpahihnaa meno on myös hyvä kokeilla, se on katsottu yleensä parhaimmaksi vaihtoehdoksi, mutta meidän kohdalla eroa ei noihin meksikolaisiin juurikaan ole. Suora kuolain on meidän kohdalla ollut paras apu.

Micklem-suitset ovat hankinnan alla siinä toivossa, että ne toimisivat, mutta niitäkin täytyisi hieman konsultoida ennen hankintaa. PS of swedenin suitsia olin jo hankkimassa, mutta kun kyselin heidän tuloksiaan siitä miten toimivat headshaking hevosilla, heillä ei ollut mitään tietoa asiasta. Olin vähän ihmeissäni, että he myyvät hermopainetta lieventäviä suitsia, mutta eivät ole kokeilleet niitä koskaan headshaking oireista kärsivälle hevoselle joilla tämä näkyy voimakkaimmin. Yritin kysellä että mihin tutkimukset perustuvat että näistä sitten on apua, jos niitä ei ole kokeiltu pään hermopaineiden oireista kärsiville hevosille, mutta en oikein saanut vastausta tähän.

Chekkerillä todettiin kesän 2013 lopussa myös kaularangan nivelrikko, eläinlääkäri epäili sen olevan syy näihin headshaking oireisiin. Itse kuitenkin uskon, että ne ovat kaksi eri asiaa, koska oireilu on todella vaihtelevaa sään, vuodenajan ja päähän kohdistuvan paineen kanssa. Tämän nivelrikon vuoksi Chekker kuitenkin ratsastetaan eteen alas muutaman kerran viikossa koko ratsastukserran ajan, lisäksi se saa normaalissa ratsastuksessa vapauden kulkea vähän oman mielen mukaan milloin mikäkin muoto tuntuu hyvälle. Esteillä se tarvitsee ohjaa ja tilaa, jonka huomioin sen kanssa hypätessä parhaani mukaan.

Pahinta aikaa tälle taudille on keväästä alkusyksyyn, tämäkin vaihtelee varmasti hevosesta riippuen ja pahinta aikaa tälle itse pidän Chekun kohdalla kesän ollessa parhaimmillaan. Chekker on ainakin nyt ensimmäistä kertaa ollut loppusyksyn ja talven lähes täysin oireeton ja täytyy toivoa että selviämme tulevasta kesästäkin lievin oirein!



Alla vielä lopuksi samasta aiheesta aikaisemmin kirjoittamiani tekstejä:





Kuten joistain teksteistä huomaa olen ollut hulluuden partaalla Chekkerin ja tämän sairauden kanssa. Edelleen olen vainoharhainen lähestulkoon kaikessa, mitään hyväksi havaittuja asioita en uskalla vaihtaa uusiin, koska pelkään oireiden räjähtävän taas käsiin. Nykytilanteeseen pääseminen vaati lukuisia testauksia eri varusteiden kanssa, paljon tiedonhakua ja selvittämistä, muutin jopa ratsastustyylin täysin sen kanssa, joten toivottavasti näistä teksteistä on apua jos jollain on hevosensa kanssa sama kohtalo. Tuleva kesä on vielä suuri kysymysmerkki ja voi olla että on pakko kokeilla vielä muutamia keinoja mitä en ole vielä läpikäynyt, yksi niistä on nenäsumute joka luo sieraimien pintaan kalvon suojaamaan limakalvoja ärsykkeiltä.