La Bella's

perjantai 21. elokuuta 2015

Black Swan

Sitä syventyy miettimään kaikkea elämässä tapahtunutta, kun jälleen kerran pelästyin, että koen kaiken saman uudelleen kuin kuusi vuotta sitten Delin kanssa.
Äiti kuvasi eilen mun ratsastusta Bellen kanssa, tarkoitus oli tehdä siitä Bellen kehityspostaus blogiin, mutta tilanne sai ikävän käänteen, kun katsoin videota rauhassa kotona. Belle oli epäpuhdas ravissa. Sitä ei todella huomannut kuin kaarteissa, enkä selästä käsin tajunnut miettiä sen tarkemmin hieman outoa fiilistä sen selässä, koska kenttä oli märkä ja arvelin sen reagoivan siihen.

Töistä suoraa ajoin tallille kokeilemaan sen jalkoja tarkemmin. Oej oli selvästi turvonnut ja lämmin, koin juurikin samanlaisen tunteen kun aikoinaan Latin ja Delin jännevammojen kanssa. Maailma romahti siihen hetkeen ja kävin mielessäni kaikki pahimmat vaihtoehdot. Mietin tälle myös syytä, mutten keksinyt mitään muuta kuin surullisen kuuluisan huonon tuurini näiden hevosten kanssa ja nyt olisi vuorossa Belle.
Kylmäsin jalan ja lähdin kotiin nukkumaan ja toivomaan ihmettä kun aamu koittaa.

Aamulla lähdin heti tallille, ennenkuin hevoset laitettiin pihalle ja suureksi onnekseni Bellen jalka oli laskenut ja käytänössä normaalin tuntuinen.
Vaikka se nyt näyttää hyvältä, Belle kävelee kuitenkin nyt viikon verran varmuuden vuoksi ja seuraan jalkaa nyt vähän tarkemmin.
En koskaan saanut tietää Delin vamman todellista alkuperää, joten se varmasti Bellen kohdalla tulee kummittelemaan mielessä vielä tulevaisuudessakin.
Onneksi nyt kaikki on kuitenkin ainakin toistaiseksi hyvin ja toivottavasti on jatkossakin!

Belle on elävä todiste siitä, etten luovuttanut kun kaikista pahin todellisuus iski vasten kasvoja ja menetin kisahevosen ennenkuin mikään edes ehti alkaa ja jonka aina halusin, Delin.

Sain lopulta sen mitä aina toivoin, tosin se vaati todella monta vuotta ja hieman suuremman panoksen itseltäni mitä alunperin oli tarkoitus, kun valmis kisahevonen hankittiin. Tämä tie on vasta alkamassa, vaikka se alkoikin jo viisi vuotta sitten, kun Delin elämän jatkumisen ainut vaihtoehto oli siitostamman elämä.

Deli oli mun elämässä ensimmäinen ja viimeinen ratavalmis hevonen ja muistan sen menetyksen tunteen loppuelämäni. Näin jälkikäteen ajateltuna, uskon että ehkä näin oli tarkoituskin käydä, jotta oppisin toisenlaisen tien. Ilman Deliä en olisi luultavasti koskaan ajautunut tälle polulle missä nyt olen.
Arvostan nyt ihmisiä ketkä laittavat itse hevosensa, eivätkä osta valmista tietä huipulle. Arvostan myös niitä hevosia, jotka ovat itse kasvatettuja ja laitettuja, niistä tietää mitä ne ovat, eikä kukaan ole myynyt pelkkiä lupauksia, jotka todellisuudessa hajoavat. Näin mulle kävi.

Kaikkea en ehkä ole tehnyt täydellisesti oppikirjan mukaan, mutta olen todella onnellinen siitä, että saan ratsastaa niin reilua ja kivaa 4-vuotiasta hevosta kuin mitä Belle on.
Jossain olen onnistunut, kun se kerta toisensa jälkeen suorittaa aina vain parempia ratoja ilman suurempia ongelmia. En todellakaan aina ratsasta sitä täydellisesti, mutta on ollut ihana huomata, että se tekee parhaansa, vaikka joskus mokaisinkin. Se on ollut mulla koko elämänsä, sille ei kukaan ole tehnyt ikinä mitään pahaa, tai vaatinut ikäänsä nähden liikoja mistä sen itseluottamus olisi kärsinyt.

Sillä on jäänyt hyppäämisestä niin positiivinen kuva, että se hyppää mielellään, eikä toistaiseksi ole estettä tullut minkä yli se ei olisi hypännyt. Tällaisen estehevosen kuuluukin olla.
Asiat voisivat myös olla toisin. Olen ehkä ottanut sen kanssa jopa ehkä ylivarovasti vain pieniä askelia eteenpäin. Mutta näin kauden loppupuolella voin jo todeta pääsimme tavoitteeseemme!

Vielä on paljon matkaa ja töitä edessä, jotta jatkossakin mulla on alla yhtä kiva hevonen kuin nyt on ja jopa vielä upeampi.
Ja vaikka välillä olenkin todella surullinen siitä, ettei sitä valmiimpaa hevosta ole juuri nyt millä kisata, olen silti iloinen siitä mitä mulla on. Tavoitteet nuoren hevosen kanssa ovat ehkä erilaisia kuin vanhemman, mutta onnistumisen ilo on ehkä niissä pienissäkin asioissa niin paljon suurempi, koska kaikki mitä Bellessä on, olen rakentanut ihan itse.

Parasta Bellessä on ehkä se, että vaikka se onkin ihan omanlaisensa persoona, siitä silti huokuu emänsä olemus todella vahvasti läpi. Toivoin niin kovin saavani joskus hevosen joka olisi kuin Deli, kaikella mahdollisella tavalla. Etsin jopa epätoivoisesti samoja sukulinjoja myytävistä hevosista, jotta saisin sen saman fiiliksen minkä aikoinani sain Delillä hypätessä. Sen kyllä itse tuntee, kun palaset loksahtavat kohdilleen.

 Mun kohdalle ei kuitenkaan sattunut enää toista vastaavaa Delin kaltaista hevosta, vaan ehkä jopa jotain vielä parempaa; Delin ensimmäinen varsa, Belle. Joka sai nimensä mustasta joutsenesta, ei huumorin vuoksi kuten monet luulevat, vaan kuvaamaan tätä alkujaan surullista tarinaa jota se kantaa mukanaan muistuttamassa mua joka päivä.
Se muistuttaa päivittäin niin hienosta, nyt jo edesmenneestä emästään ja unelmista jotka hajosivat jo kerran. Mutta ajan ja työn kanssa ne kaikki saatiin taas uudelleen kasattua ja tulevaisuus on taas valoisa, vaikkakin kaikki saikin joskus alkunsa surusta ja epätoivosta...



maanantai 17. elokuuta 2015

Kisat, Laakspohja

Bellellä oli kahtena päivänä meidän omalla tallilla kisat nurmella.

Ensimmäisenä päivänä hypätiin 60cm,  ihan vain harjoittelumielessä. Belle kun ei ollut aikaisemmin hypännyt koskaan nurmella, saatika nähnyt noin kirkkaita esteitä.
Se muutenkin on suhtautunut kotinurmella olleisiin aikaisempiin kisoihin aivan järkyttyneenä ja nostanut aina jonkun "en mene"- kohtauksen, vaikka ollaan oltu ihan ohimeno matkalla. Onhan se outoa, kun yhtäkkiä tuttuun ja turvalliseen maisemaan ilmestyykin esim joku pelottava teltta.

Belle on siitä mukava, että kun sen saa ensimmäisen esteen yli, se yleensä hyppää kaiken. Se ei ikinä ole kytännyt oikeastaan yhden ainoata estettä elämänsä aikana, mikä tietysti on hyvä asia. Vähän kyllä toivoisin sillä olevan vähän jännitystä päällä, että se käyttäisi itseään paremmin. Se on vähän mukavuudenhaluinen ja tykkää läsähtää esteistä yli vähän miten sattuu. Noh, ehkä se jonain päivänä näyttää vielä hyvääkin tekniikkaa, koska olen nähnyt että se siellä jossain piilee!

Bellellä oli tällä kertaa taas kiima... se ei ole kiiman aikaan todellakaan mukavimmasta päästä ratsastaa ja heittäytyy välillä ihan pienistäkin asioista melko veemäiseksi.
Ensimmäisen kerran kun se eilen astui nurmelle, aloitti se heti kiukkukohtauksen. Pelkäsi ilmeisesti aitoihin kiinnitettyjä kylttejä, mitkä se on kyllä nähnyt toiselta puolelta moneen kertaan. Ajattelin jo hetken, että tähän sitten jäätiin.
Sain sen onneksi loppumaan, ennenkuin se pääsi pahemmaksi ja tein käynnissä voltin eri suuntaan ja seuraavalla kerralla paikan ohitus jo sujui.
Itse rata sujui hyvin ja puhtaasti!

Sunnuntaina meillä oli vuorossa ensimmäinen 90cm luokka, joka järjestettiin 4-7v. hevosille.

Oltiin tulossa kisa-alueelle kenttien ohi, kun Belle päätti alkaa taas kiukuttelemaan. Kohta oli sellainen missä se on pelästynyt todella monta kertaa vähän millon mitäkin, kun ison puskan takaa ei mitään näe ja toisella kentällä on yleensä ratsastuskoulun porukkaa. Sieltä välillä joku ilmestyy juosten tai jollain muulla välineellä. Belle on alkanut pelkäämään koko kohtaa kentältä katsottuna ihan kuollakseen. Välttelen ratsastamista koulun kanssa samaan aikaan, jotta näitä ikäviä kokemuksia ei tulisi, mutta se on valitettavasti jo ehtinyt pinttyä pahasti Bellen päähän.

Nyt se kuitenkin alkoi hyppiä pystyyn, aina uudelleen ja uudelleen. Yritin sitä rohkaista eteenpäin ja äitikin kokeili taluttaa, mutta tuloksetta. Tällaisissä tilanteissa se ei juurikaan siedä mitään painetta ja pelkään aina että se hyppää niin ylös että kaatuu.
Joku sitten kentältä keksi huutaa, että jospa joku sieltä takaa hätistelisi. Se ehkä toimii useimmilla hevosilla, mutta ei meidän Bellellä. Se saa suorastaan raivarit jos joku sitä eteenpäin hätistelee ja useimmiten jopa yrittää potkaista ahdistelijaa. En ehtinyt tilanteeseen kuin huutaa takaisin, että se ei tämän kohdalla taida toimia, kun kaksi ihmistä jo takana teki työtä käskettyä ja alkoivat huitomaan ja taputtamaan. Bellehän se tästä tuohtui ja hyppäsi jo todella ylös pystyyn, jonka jälkeen tulin alas ja talutin sen puskien toisielle puolelle.
Mielestäni tällaisessa tilanteessa pitäisi kysyä hevosen omistajalta lupa ennenkuin alkaa toimia täysin vieraan hevosen läheisyydessä, varsinkaan kun ei tiedä mitään taustoja koko ongelmasta tai hevosesta.

Belle oli vähän väsynyt edellisen päivän kisoista, mutta tuntui kuitenkin siltä että jaksaa hypätä radan. En ottanut muutamaa verkkahyppyä enempää ja pyrin pitämään muunkin alkuverkkailun melko minimissä.

Radalle mentäessä se käyttäytyi normaalisti, eikä vetänyt edellispäivän kiukkukohtausta uusintana. Vähän löysältä se tuntui ja pelkäsin, että tulisi puomi/puomeja alas.
Ykköselle se lähti painamaan kädelle ja meiltä meni askel sekaisin, kakkoselle sain sen taas kuuntelemaan jonka jälkeen loppurata sujui mielestäni todella hyvin. Saatiin yksi aikavirhe, mutta se nyt ei juurikaan haitannut, pääasia oli että päästiin rata puhtaasti maaliin ja Bellelle yksi kiva ratakokemus lisää.

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen, saatiin kaksi puhdasta rataa tältä viikonlopulta alle.


 

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kisaviikonloppu

Belle Laakso 8.8

Niin kaunis Belle!
Bellen kanssa lähdettiin lauantaina laaksolle hyppäämään 80cm luokka. 
Ensiksi haluan mainita, kuinka kiva kisahevonen siitä on kasvamassa! Sen kanssa on ihana lähteä kisoihin, kun se menee helposti traileriin ja käyttäytyy kisapaikalla todella kiltisti ja on lähestulkoon kenen tahansa hallittavissa.
Radalla siihen voi luottaa ihmeen paljon, välillä unohdan että se on vasta 4-vuotias. Se ei juurikaan koskaan edes jännitä mitään ja tekee yleensä kaikki asiat mitä siltä pyydän. Kaikenkaikkiaan Bellellä on ihana rento asenne tähän hommaan, mikä on todellakin vain hyvä asia.

Bellellä oli aika raju kiima, jota olin jopa tänään todistamassa kun se yritti vokotella viereisen tarhan TAMMAA....
Se on kiiman aikaan todella tahmea ratsastaa ja niinhän se oli tietysti kisoissakin. Meidän radasta puuttui täysin energia, eikä sitä meinannut saada edes survomalla kerran kannukset kylkiin. Päästiin perusrata kuitenkin melko helposti maaliin valitettavalla viimeisen esteen pudotuksella. Mitään huonoa askelta ei mielestäni tullut, Belle vaan ei nostanut jalkojaan tarpeeksi. Tämä tietysti harmitti, vaikka periaatteessa hyvä rata saatiinkin, kun nuori hevonen kyseessä. Kääntäminen ei vielä meillä ole ihan täydessä hallinnassa ja rata sisälsi aika paljon tiukkiakin käännöksiä johon taivuimme sitten parhaamme mukaan.

Itse ehkä vertaan muita hevosiani liian usein Chekkeriin, joka on ehkä kuitenkin yksi miljoonasta, hyppää kaiken puhtaasti lähes mistä tahansa vaikka ratsastaisin silmät kiinni. Chekker on oikea ihana tsemppari! Yrittää aina itse automaattisesti parhaansa, Belle on ehkä vähän sellainen joka ei anna mitään ainakaan ilmaiseksi. Chekkerin kaltaista hevosta tuskin tulen koskaan enää itselleni löytämään ja antaisin melkein mitä tahansa, että se paranisi ja sillä pääsisin vielä kisaamaan.

Bellen kanssa seuraava koitos on heti tulevalla viikolla, kun viikonloppuna on edessä kahden päivän hypyt oman tallin derbykentällä. Aloitetaan ekana päivänä kevyellä 60cm luokalla, koska nurmesta ei ole aikaisempaa kokemusta ja jostain syystä Bellen mielestä derby on varsinkin kisojen aikaan ollut järkyttävän pelottava paikka. Toisena päivänä meillä on edessä nuorten hevosten 90cm luokka, joka on meidän ensimmäinen sillä korkeudella. Toivon mukaan kiima menisi ohi ja saataisiin ruokintamuutoksella Belleen hieman lisää energiaa jatkoa ajatellen.








Dodo Lohja 9.8

Dodon kanssa lähdin vähän kokeilumielssä ulkopuolisiin kisoihin, kun en Belleä viitsinyt rasittaa kahdella kisapäivällä. 
Dodon kanssa olen sen verran nyt hypännytkin, että pikkukisoihin pystyi lähteä katsomaan ja kokeilemaan.
Nämä olivat meidän ensimmäiset yhteiset ulkopuoliset kisat, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Blogia pidemmän ajan lukeneet tietävät varmasti, että se on kyllä kisannut ylläpitokodissaan yhden kauden, mutta itse olen käynyt vain tallin omia pikkukisoja Dodon kanssa.

Lastausta harjoteltiin kerran aikaisemmin tällä viikolla, se meni hyvin, joten uskalsin jättää kisapäivälle vähän vähemmän aikaa lastaukseen. Kisapaikalle päästiin hyvin, vähän ihmeissään Dodo oli maiseman vaihtumisesta, mutta kisapaikalla oli yllättävän rauhallinen. 
Päivä oli todella kuuma, vaikka Dodo on oikea energiapommi eikä oikein väsy millään, verkkasin kuitenkin melko niukasti, koska edessä oli kaksi luokkaa.
Kuolaimena mulla oli hieman ohut kolmipala, mietin pelhamin laittamista, mutta en juurikaan huomaa eroa Dodon ratsastettavuudessa/hallittavuudessa vaikka kuolaimena olisi mikä norsujarru tahansa, joten päädyin samaan peruskuolaimeen kuin sileälläkin.


70cm oli juurikin niin vauhdikas ja järjetön kuin odotinkin. En voinut yhtään laittaa painetta, kun vauhti tuntui lisääntyvän jo pelkästä ajatuksestakin. Koko radan sai pitää käsijarrua päällä, mutta mopo pysyi silti jotenkin hallinnassa vaikka työn takana se oli ja siistiltä se ei todellakaan näyttänyt.
Yksi stoppi tuli sarjan a:lle, en nähnyt syytä tälle ja olin todella pettynyt, mutta Dodo hyppäsi sen heti seuraavalla kuitenkin yli ja päästiin perusrata loppuun asti.

80cm luokassa mikään ei oikeastaan muuttunut, Dodo ei väsynyt yhtään ja oli samanlainen katujyrä, kuin aikaisemmassakin luokassa. Se myös kielsi uudestaan sarjan a:lle, mistä se sai pienen näpäytyksen raipalla kaulalle, vaikka en yleensä harrasta mitään rankaisumuotoa. Kielto oli turha, varsinkin kun tämä keskustelu käytiin jo edellisessä luokassa kertaalleen läpi. Toisella yrityksellä kuitenkin taas helposti yli ja perusrata päästiin taas loppuun.

Kaikenkaikkiaan olen todella pettynyt. Dodo ei kotona koskaan kiellä, joten tämä kisoissa kieltäminen kahteen kertaan samaan kohtaan oli todella yllättävää, vaikka pieni pelko tästä olikin takaraivossa. Nyt ainakin tiedän mitä voi käydä ja osaan ehkä ratsastaa ensi kerralla valppaammin, vaikka tuntui kyllä että kun se stoppasi, en olisi pystynyt tekemään mitään saadakseni sen esteestä yli.
Rutiiniahan se todella tarvitsee, mutta jotenkin tämä tuntui todella turhauttavalta ja tajusin myös edessä olevan suuren työmaan.
Olen ollut koko päivän aivan masennuksen vallassa, käynyt kaikki tunnetilat jo läpi kisaamisen lopettamisesta uuden hevosen ostoon. 

Minun ei todellakaan tarvitsisi ottaa mitään paineita Dodolla kisaamisesta, se on meillä ihan vain harrastehevonen. Haluan kuitenkin, että se suorittaa hyvin ja järkevästi sitä tasoa mitä se pystyy menemään.
 Kyse tuskin koskaan tulee olemaan 90cm isommasta, koska sen kapasiteetti ei kummempaan riitä, mutta tällaisella tyylillä ei voi rämpiä näin pieniä luokkia läpi. 
Pyrin aina siistiin rataan, vihaan yli kaiken kieltäviä hevosia ja varsinkin sitä että rata on yhtä taistelua, näin helpolla tasolla homman pitäisi sujua. Vaikka jo manasin, että Dodon kanssa kisaaminen loppui tähän, niin tuli tässä päivän aikana kuitenkin hieman toiveikkaampiin ajatuksiin. Hylkyä ei kuitenkaan tullut ja päästiin rata loppuun, sekin on jo edes joku alku, olen vain todella kriittinen enkä ikinä ole tyytyväinen kuin siistiin nollaan.

 Se on kuitenkin jo mennyt todella paljon parempaan suuntaan sileällä, sen kanssa saa jo hyviä hallittuja pätkiä ilman turhia kuumenemisia.
 Äitini sillä menee suuremman osan viikosta ja Dodo on oikea enkeli mun äidin kanssa, se saa hölkkäillä pää pystyssä ja mennä helppoja koulukiemuroita, itse yritän hypätä sillä nyt viikottain ja läpiratsastan sitä aina tarpeen mukaan.
Hypätessä tuntuu, että sillä on todella huono itsetunto ja se yrittää kompensoida kaikkea sitä vauhdilla ja kaahottamisella, tämän vuoksi en halua sille mitään liian vaikeaa laittaa eteen.
 Dodo on kuitenkin tälläkin hetkellä vasta 6-vuotias. Aina se on vauhdikas ja energinen ollut, mutta hypätessä aistin pientä paniikkia edelleen, vaikka olen kokeillut pitkää hyppytaukoa, jotta se nollaisi vähän tilannetta. Eikä se todellakaan ole myöskään mikään ihanteellinen estehevosen tyyppinenkään ja sopisi lähinnä paremmin vaunuhevoseksi, mutta äidin sanoin; "näillä mennään mitä on!" ja "Dodo on persoona, ei urheilija!" Sitä siis rakastetaan edelleen yhtä paljon, vaikka debyytti näissä kisoissa nyt ei ihan sujunut niinkuin olisi pitänyt. :)


                          





Verkasta





Tässä kuvassa Dodo näyttää jopa ihan estehevoselta! Jos en tapausta tuntisi, niin en heti uskoisi, että se on sirkushevosen ja kouluorin risteytys, josta tuli vähän isompi ja villimpi mitä oli odotus.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Huonot uutiset...

Tämä surkea epäonni ei vaan ota loppuakseen.



Drama


Saatiin ikävä puhelu Dramasta viime viikolla...

Se oli taas kerran klinikalla. Mainitsin varmaankin viimeksi kun siellä kävimme, että se näytti vähän arkovan takajalkaansa ja pyysimme tutkimaan myös sen, vaikka silloin tulehtunut haava oli etujalassa. Mitään ei löydetty, kunnes nyt; Kaviopaise.

En tiedä enää mitä sanoa, enkä ymmärrä miten on edes mahdollista että se näin nuorena ravaa klinikalla jatkuvasti milloin mistäkin syystä. Tämä on todella masentavaa, kun ongelmia olisi muuallakin mitä stressata.

Hoitona se viettää viisi päivää hauteen kanssa, jonka jälkeen sille laitetaan kengät. Valitettavasti tämän seurauksena sitä ei taideta päästä enää laitumelle, joten en tiedä mitä elokuussa tehdään. Tallia on vähän hankala tässä välissä alkaa vaihtamaan, kun useimmissa paikoissa ikätoverit ovat laitumella ja meidän varsalla on nyt vielä kengät.


 Chekker

Chekkerin kohdalla on myös hieman harmittavia uutisia. Selviteltiin viimeviikolla sen tulevaa klinikkakäyntiä ja sen viimekertainen lääkäri on nyt lomalla vielä muutaman viikon.
Mietin sille magneettikuvausta kaularankaan, jotta olisi laajemmin nähnyt löytyisikö vika jostain muualta. Valitettavasti Suomessa ei kuitenkaan kuulemma ole mahdollisuutta kuvauttaa kaularankaa, magneettikuvaus on vain jalkoja varten. Joten nyt olen taas lähtöpisteessä.

Kiropraktikoita ehdotellaan, mutta en näe siinä järkeä, kunnes vika todella paikannetaan silmillä.
Ilman vian löytymistä ja mahdollista hoitoa, en voi kuvitellakkaan enää ratsastavani sillä, olen nyt sisäistänyt että sen elämä todella saattaa päättyä tähän vaivaan. En todella haluaisi että näin käy.

Nyt odotellaan muutama viikko ja katsotaan mitä nivelrikkoa hoitanut eläinlääkäri sanoo asiasta. Vaikka vaiva ei nivelrikkoon luultavasti liitykkään, en haluaisi lähteä vaihtamaan lääkäriä ja aloittaa taas alusta.
Kokeilin muutaman päivän ratsastaa taas, nähdäkseni mitä tapahtuu.
Ensimmäisen päivän pelkästään kävelin ja se meni hyvin, toisena päivänä otin ihan vähän ravia ja se oli tosi innoissaan tästä, jonka seurauksena kun päästiin takaisin talliin oli pää taas juntturassa. Hieroin hetken ja pää nousi taas pikkuhiljaa takaisin normaaliin asentoon. Nyt vain juoksutan sitä klinikkareissuun asti.



keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Huono tuuri jatkuu

Nyt tuli taas masentava postaustauko. Viimeviikon tiistai illalla päästin Bellen vapaaksi, se otti muutaman askeleen laukkaa poispäin minusta, jostain syystä oletin sen olevan jo tarpeeksi kaukana. Tarvitsen varmaankin silmälasit, koska eihän se ollut. Yhtäkkiä tuli kauhea tälli suoraan käteen.

Belle pukitti ja sen takakavio iski suoraan mua käsivarteen. Olin heti ihan varma että poikki meni. Puhelinta ei ollut mukana ja olin yksin maneesissa.
Siitä laahustin ylätalliin äitini luokse hirveissä tuskissa, hän lähti hakemaan Belleä ja minä soitin poikaystävän hakemaan mut sairaalaan.

Nyt olen käynyt kahteen kertaan käden kuvauttamassa ja se ei todella ole murtunut. Luuruhje ja pehmytkudos vamma olivat diagnoosit, joiden seurauksena turvotus on ollut ihan järkyttävää ja on edelleen.

Onnea oli matkassa ettei se todella murtunut, tähän väliin ei olisi sopinut mikään pitkä sairasloma käden takia. Lääkäri kuitenkin sanoi että paraneminen voi viedä jopa 6vko. Toivottavasti käsi elokuuhun mennessä olis jo täyssä voimissa, koska mulla olis suunnitteilla paljon kisoja.

Ratsastin käden kanssa eilen ekaa kertaa Bellellä, vähän huteraa on lähestulkoon yhdellä kädellä mennä, mutta tästä selvittiin kuitenkin.


Sairaalassa otettu kuva reilu viikko sitten

Käsi nyt





maanantai 13. heinäkuuta 2015

Bellen kisat

Bellen kanssa käytiin lauantaina hyppäämässä Övergårdissa 80cm luokka.
Kuten jo aiemmin kerroin, sillä on kauhea kiima ja sen kohdalla se ilmenee ihme kiukkuiluna ja jumittamisena. Vähän pelkäsin kannattaako sen kanssa kisoihin lähteä ja meinasin jo ottaa Dodonkin.

Lähtiessä se käveli traileriin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihan suoraan. Olin varannut lastaukseen 30min ylimääräistä aikaa, kun se parina viimekertana on vähän ollut hankala lastata, mutta on kuitenkin saatu sinne liinojen avulla pienen miettimisen jälkeen.

Rata oli Bellelle ihan sopiva, ei mitään erikoisesteitä, vain muutama puska esteiden vieressä. Se harvemmin mitään kyttää, mikä on kyllä vain hyvä asia. Olin katsomassa toissaviikolla omalla tallilla nuorten hevosten luokkaa ihan mielenkiinnosta, että miltä näyttää muiden samanikäisten meno. Aikamoista puskemista ja vääntöä se oli useamman hevosen kohdalla, joten totesin että meillähän menee mielestäni ihan kivasti. Belleä ei ikinä tarvitse suuremmin komentaa hyppäämään, koska se ei juurikaan kyttää edes vesimattoa. Toivottavasti on jatkossakin näin.

Verkka oli hieman kaottinen, kun siellä ei kukaan ollut valvomassa. Suunnankin sai itse valita, 4-vuotiaan kanssa sitä ehti pelästyä muutaman kerran, mutta hengissä selvittiin taas.
Verkassa Belle oli vähän löysä, keli oli kuuma ja ehkä verotti hieman voimia. Se jopa tuli pari kertaa okserin puomeja hipoen mikä ei ole kovin tyypillistä sille.

Päästiin lopulta radalle ja aluksi vaikutti ihan hyvältä ja olin jo alottamassa tervehdyksen jälkeen. Belle alkoikin hyppiä pystyyn, eikä suostunut liikkumaan eteenpäin. Tuomari oli todella kiva ja sanoi että voin laukata yhden kierroksen ja hän viheltää vasta sitten. Meille riitti puoli kierrosta ja sekoilut olivat unohtuneet.

Ensimmäinen este meni ihan plörinäksi, pyysin sitä hyppäämään vähän kauempaa, mutta Belle päättikin ottaa miniaskeleen ennen estettä. Sarja tuotti sille vähän päänvaivaa kun se ei millään meinannut tulla siihen suoraa vaan kiemurteli aina sisäreunaan. Vähän oli koko radan ajan ohjauksessa vikaa, kun kääntäminen välillä venyi. Hypyt olivat myöskin aika laiskoja, mikä ei Bellelle ole ihan tavallista.
Loppuradasta oli pakko laittaa vähän vauhtia lisää, pohja oli joistain kohtia melkoista mössöä ja ajattelin että jäädään siihen sohjoon junnaamaan jos ei vähän lisää tempoa. Yleensä ratsastan kyllä ihan rauhassa kun on Belle alla, mutta tällä kertaa koin paremmaksi ratkaisuksi lisätä vähän tempoa lisää. Uusinnan vikalle trippeli esteelle tuli harmittava pudotus, vaikken siihen oikestaan syytä nähnytkään, tuloksena siis 0-4.

Ei ehkä kaikenkaikkiaan ollut kyllä rata meidän siisteimmästä päästä. Mutta selvittiin ihan suht hyvällä tuloksella, vaikka olikin Bellen kisauran ensimmäinen pudotus, mikä hieman harmittaa.
Olen itse todella kriittinen ja en ole tyytyväinen kuin nollaan, mutta nuori hevonen se vielä on.

Loppukuulle tulee kisoihin taukoa, kun olen itse todella paljon töissä ja tulevalle viikonlopulle en löytänyt sopivia kisoja. Elokuulle olen katsonut kyllä reilusti kisoja, joten Dodokin pääsee mukaan, koska Belleä ei viitsi laittaa hyppäämään kaikkia läpi. Toivon tietysti että Chekukin olisi siihen mennessä kunnossa, mutta en toivo liikoja, koska tilanne on mikä on.
Bellen kanssa loppukaudelle ei mitään kummempia tavoitteita ole, siisteihin 90cm ratoihin yritetään tähdätä. En halua vahingossakaan haukata liian suurta palaa, ettei tule takapakkia. Ensi kaudella luultavasti sitten 5v. luokkiin, jos näyttää ja tuntuu hyvältä.













perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pikainen tilannepostaus


Bellen kanssa olis tarkoitus mennä huomenna siuntioon kisoihin hyppäämään 80cm, sillä kuitenkin on ihan järkyttävä kiima. Pohdin vakavasti ottavani Dodon kisoihin, mutta nyt kuitenkin mietin että, ehkä kuitenkin mennään Bellen kanssa.
Toissapäivänä matka tallista maneesiin tuntui kestävän ikuisuuden, kun pysähdeltiin vähän väliä keskustelemaan liikutaanko eteenpäin vai seistäänkö loppuilta pihalla.

Eilen päätettiin mun siskon kanssa mennä pellolle laukkailemaan. Belle ei tietenkään suostunut liikkumaan mihinkään ellei Dodo mennyt edellä. Otettiin muutama laukkaspurtti ja voi sitä pukkien määrää. Bellen pukit kun ei vielä edes ole kovin pieniä. Hyvin meni siihen asti kunnes...




...Bellen mielestä homma oli paljon hauskempaa ilman mua.  Se viskas mut keskelle peltoa ja jatkoi itse matkaansa. Lensin polvi edellä maahan ja se hieman kyllä tuntuu edelleen. Belle saatiin kuitenkin melkeen heti kiinni ja jatkettiin vielä muutama kerta, ettei tästä nyt jäänyt mieleen se että ihmisiä saa heitellä pellolla selästä alas.

Käytiin myös Dramaa moikkaamassa alkuviikosta. Kuten viimepostauksessa kerroin, se on saikulla taas. En oikein tiennyt että miksi ja mitä on tapahtunut. Klinikalla se on nyt käynyt kahdesti.
Sille oli taas tullut pistohaavan näköinen vamma, jota ei ilmeisesti oltu huomattu ja tilanne oli "räjähtänyt" käsiin. Haava tulehtui pahasti ja sen vuoksi sen polvi on edelleen suht turvonnut, mutta ei ilmeisesti läheskään niin paljoa kuin alkuun. Harmittaa todella tämäkin tapaturma tähän väliin ja nyt varsa seisonut maneesitallilla laitumen sijasta jo useamman viikon.





Bellen ensimmäinen kahluu reissu, siitäkin piti nostaa pieni känkkäränkkä,
 mutta lopulta se kuitenkin olikin ihan kivaa.






perjantai 3. heinäkuuta 2015

Surkeuden huippu

Nyt suon itselleni pienen hetken itsesääliin vajoamiselle, kunnes taas kerään pettymykseni ja jatkan eteenpäin kohti tulevia.
Tämä ratsastusharrastus/elämäntapa potkii taas päähän oikein urakalla.

 Pistää miettimään onko mitään muuta lajia edes olemassa missä epäonnistumisten ja pettymysten määrä on näin suuri, mutta silti sitä jotenkin jaksaa porskuttaa eteenpäin?

Drama loukkasi itsensa laitumella. Saanut ilmeisesti köniin joltain toveriltaan. Tämä oli se asia mitä pohdin ja pelkäsin, sen vuoksi olin sitä kotiinkin ottamassa kesäksi. En ottanut ja tässä ollaan. Jälkikäteen on turha murehtia ja orien kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta nyt toista kertaa käyty klinikalla polviruhjeen vuoksi tänä vuonna. Tekisi mieli hakata nyt omaa päätä seinään.


Miksi tämä on nyt näin vaikeaa? Voin vain korostaa tässä vaiheessa, että mitä enemmän omistaa hevosia, sitä enemmän kantaa murheita mukanaan. Kun yhdestä selviää, niin toisesta päästä tulee lisää.

Chekkeriä liikutin muutaman päivän kevyesti. En sillä hirveästi uskaltanut tehdä, mutta ihan seisomaan en haluaisi jättää. Se on energinen ja innoissaan päästessään tekemään taas. En huomaa siinä edelleenkään rastastaessa mitään negatiivista, joten tämä mystinen pään jumiin jääminen jo useammalta vuodelta on täysi kysymysmerkki.

Oireilu kuitenkin vain jatkuu, eihän se tietenkään mihinkään katoa. Kenkäkin lähti irti.
Nyt yritetään järjestää aikaa klinikalle mahdollisimman pian, vaikka nyt kolmen ihmisen töitä ei tunnu olevan helppoa järjestää niin että päästäis lähtemään. Toivottavasti tässä kuitenkin onnistutaan mahdollisimman pian.

Bellen match show aamuna jätin Chekun ja Bellen sisään aamulla, kun tulin talliin näin karsinasta vain Chekkerin korvat.
Jokaikinen kerta, kun se pää jää sillä jumiin näen silmissäni jo sen hetken, että tähän kaikki päättyy. Löydetäänkö tähän ikinä ratkaisua?
Tällä kertaa sen pää ei jäänyt ihan ala-asentoon vaan lähinnä vaakatasoon, eli ihan ylös se ei sitä saanut. Ja ensimmäistä kertaa näin tämän tapahtuvan aamulla, oletettavasti se oli riehunut jäädessään sisään ja sen seurauksena tämä tapahtui.
Nyt en uskalla tehdä mitään, se vain tarhailee klinikkaan asti.


Ettei tässä nyt olisi jo tarpeeksi huolta, niin meidän toisen kissankin kiidätin eräs sunnuntai eläinlääkäriin ennen meidän matkaa kreikkaan. Epäilin sillä olevan virtsakiviä, mutta eläinlääkärissä todettiin virtsatulehdus. Lääkkeillä oireet hävisivät, mutta nyt ovat hiljalleen tulleet takaisin ja omien selvittelyjeni mukaan kyseessä voisi olla kilpirauhasen liikatoiminta.

Kävin muutama päivä sitten uudestaan eläinlääkärissä ja diagnoosina oli tällä kertaa stressi. Mistä? Kun mikään ei ole muuttunut sen päivärutiinissa.
Hetki mennään näillä ja se sai stressiin lääkettä. Katsotaan nyt auttaako, vai täytyykö taas lähteä eläinlääkäriin.

Voihan masennus tätä epäonnea.
Opiskelijavalinnatkin tuli eilen, en päässyt opiskelemaan. Olisi pitänyt lukea vielä enemmän, mutta aika ei tahtonut riittää ja stressi Chekkeristä painoi silloinkin päälle.
Eipä auta selitellä, täytyy yrittää syksyllä uudestaan.

Ehkä kohta jo alkaisi helpottamaan ja tulisi enemmän iloisempiakin tekstejä blogin puolelle. Mutta itse vellon tässä masennuksessa kunnes Chekun tilanteeseen löytyy oikea ratkaisu.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Match Show, Lohja

Bellen kanssa oltiin eilen Lohjan raviradalla Bellen ensimmäisisissä näyttelyissä.


Puunasin sitä useamman tunnin näitä näyttelyitä varten ja päädyin vielä letittämään, kun harja ei ehkä siisteimmästä päästä ollut aukinaisena.
Lastaukset meno ja tulomatkalla sujuivat hyvin, kopissa se ei seiso yksinään ollenkaan ja rupeaa riehumaan, joten otin sen saavuttuamme hetken päästä jo ulos pyörimään. Kovin rauhallinen se oli kyllä muuten, eikä taaskaan hötkyillyt turhia.

Itse näyttelykehä oli omasta mielestäni todella pieni, vaikken ole aikaisemmin näyttelyissä ollutkaan. Raviosuuksista useamman muun hevosen kanssa tuli vähän haastava, kun siellä oli hitaampia ja jouduin pysäyttelemään vähän väliä, eikä Belle oikein päässyt venyttämään askeltaan. Harjoiteltiin tätä vielä kotona ja en odottanut joutuvani jarruttelemaan niin paljoa.

Oltiin kehässä peräkanaa oma hevoset- luokkamme, jonka voitimme ja heti perään alkoi BIS- luokka, jonka tulos oli BIS 3


BIS kehässä päästiin lopulta ravaamaan yksinään, mutta siihen mennessä Belle oli jo hermostunut pienessä ympyrässä pyörimiseen ja alkoi vähän yrittämään sieltä ulos. Yritin mennä mahdollisimman laajaa tietä ison hevosen kanssa, joten se päätti yrittää sisääntulo kohdasta ulos joka ohimeno kerralla. Lisäksi se jostain syystä muuttuu tosi vihaisen näköiseksi jos juoksutan, irtojuoksutan ja tai juoksen sen vierellä. En tiedä mistä se johtuu, mutta se on aina näyttänyt siltä ja niinhän se viimeisillä raviosuuksillakin oli niin hapanta naamaa että.
Bellellä on tosi kaunis ravi ja harmittaa ettei se nyt tuossa pienessä kehässä päässyt oikeuksiinsa, mutta kyseessä oli harjoitusnäyttelyt ja kokemustahan sieltä vain haettiin, niin olen kyllä tyytyväinen tähän tulokseen.

Olen vähän pohtinut Bellen viemistä kantakirjaukseen, joten sen vuoksi näistä oli harjoitustilanteena paljon hyötyä ja Belle ei juuri ollut moksiskaan mistään päivän tapahtumista. Harjoitellaan kyllä vielä tuota narun päässä liikkumista paremmaksi.











keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Lähtöpisteessä

Mistähän tässä nyt aloittaisi...
Viikon loma kreikassa on nyt ohi ja paluu todellisuuteen taas alkoi.
Pahoittelut sekavasta tekstistä, kun tätä puhelimella raapustin valmiiksi.

Päivä ennen lähtöä kreikkaan laitoin Chekun tarhaan illaksi. Kävin vanhempieni luona pellon toisella puolella ja tulin takaisin ottamaan sen sisään Bellen kanssa. Chekun kaula oli taas jäänyt jumiin. Kyse oli taas lyhyestä ajasta ja hetken päästä kaikki oli taas hyvin.
Mikä epätoivo ja miljoona kysymystä siitä hetkestä syntyikään.

Juuri hoidettu kaularangan nivelrikko ei olekkaan ollut ikinä oireiden aiheuttaja?

Koska hoito on juuri tehty, pitäisi hevosen olla oireeton juuri nyt.
Lähtöpisteessä jälleen ollaan, eikä varmaan masentuneemmat fiilikset voisi olla.
Uutta klinikkaa taas varailemaan, eikä mitään tietoa mistä ja millä lähdettäisi vikaa nyt etsimään.

Jotain positiivista tässä ehkä on se, että nivelrikko ei vaivaa ja nyt sekin on ainakin eliminoitu jollakin tavalla pois kuvioista. Nyt herää vain suuri kysymys, että mikä oikeasti on oireiden takana, mitä asialle voi tehdä ja mistä lähdetään etsimään. On kamalaa elää epätietoisuudessa.  En todellakaan kuvitellut, että ollaan taas tässä pisteessä pari viikkoa klinikkareissun jälkeen.

Hieman surettaa, että Cheku on nyt poissa pelistä jo toista kuukautta. Sen kanssa on niin kiva käydä kisoissa.
Päätin kyllä ottaa sen liikutukseen, koska piikitetyille kintereille ei tee hyvää olla sairaslomalla enää enempää kuin tämä pakollinen 3vko kaulan piikityksen vuoksi. Alotan kevyesti maastoilulla ja katsotaan miten lähtee sujumaan. Oireet eivät koskaan ole ilmaantuneet ratsastuksen yhteydessä, joten en tiedä miten tästä nyt etenisi. Jo useamman vuoden oireet tulevat aina illalla ja boksissa tai tarhassa. Meneekö kaula nyt kuitenkin yhtäkkiä kesken ratsastuksen jumiin, vai onko se turha pelko? Ihan iloisesti ja tyytyväisesti se on tähänkin asti aina liikkunut, eikä koskaan ole vaikuttanut mitenkään kipeältä. Tähän kysymykseen ei varmaan kukaan osaa vastata ennen diagnoosin löytymistä, jos sellaista ikinä löydetään. Mietin itse jo jopa rakenteesta johtuvaa syytä, uskon kuitenkin että vastassa on jotain epätavallisesta poikkeavaa, niinkuin aina tähänkin asti meidän hevoshistoriassa.

Onneksi on Belle ja Dodo joilla kisata, tosin pienet luokat alkavat vähän jo kyllästyttää, mutta Bellen kohdalla tiedän että se palkitaan kyllä tulevaisuudessa.
Nyt katselin jo Dodollekkin kisoja, jospa sen kanssa kävisi muutamat kisat hyppäämässä, kun tilanne junnaa tällä hetkellä paikallaan. Juuri kun ajattelin jättäväni sen taka-alalle, niin nyt tuli suunnitelmiin taas muutos ja täytyy sen kanssa alkaa taas treenaamaan hallintaa ja kontrollia maastolenkkien sijaa.

Bellellä on match show näyttelyt sunnuntaina. Päätin, että nyt vien sen vaikka väkisin jonnekkin näyttelyihin, vaikka äiti vähän ihmetteli miksi nyt on pakko lähteä epävirallisiin näyttelyihin pyörimään. Ne ovat tässä lähellä ja haluan vähän nähdä miten tää näyttelyhomma sujuu meiltä, vaikka pahasti myöhässä ollaankin.
Bellen valitsin siksi, että se aina saa kehuja ulkomuodostaan ja hyvästä rakenteestaan. Enkä saanut sitä varsana koskaan vietyä minnekkään näytille. Se on ehkä muutenkin meidän kaunein hevonen, ni niin lähdetään nyt katselemaan ja kokeilemaan.

Kisoja katselin ensi viikolle kahdet, kuskin ja omien töiden suhteen on vielä epävarmaa päästäänkö molempiin. Alustavasti on kuitenkin suunnitelmissa mennä toiset Bellellä ja toiset Dodolla. Bellen kanssa startataan varmaankin jo eka huikea 80cm luokka ja Dodon kanssa mennään varmaan samaa korkeutta ja joku pikkuluokka alle.
Dodo ei ole hirveästi hypännyt viimeaikoina, mutta parit treenit ehditään ottamaan vielä ja jos vaan jarrut toimii, niin helpot luokat ei pitäisi olla ongelma. En kuitenkaan uskalla odottaa mitään ihmeitä, koska en ole itse koskaan ollut sen kanssa ulkopuolisissa kisoissa, enkä tiedä miten se niissä käyttäytyy ja millaiseksi sen ratsastettavuus muuttuu.