La Bella's

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Huonot uutiset...

Tämä surkea epäonni ei vaan ota loppuakseen.



Drama


Saatiin ikävä puhelu Dramasta viime viikolla...

Se oli taas kerran klinikalla. Mainitsin varmaankin viimeksi kun siellä kävimme, että se näytti vähän arkovan takajalkaansa ja pyysimme tutkimaan myös sen, vaikka silloin tulehtunut haava oli etujalassa. Mitään ei löydetty, kunnes nyt; Kaviopaise.

En tiedä enää mitä sanoa, enkä ymmärrä miten on edes mahdollista että se näin nuorena ravaa klinikalla jatkuvasti milloin mistäkin syystä. Tämä on todella masentavaa, kun ongelmia olisi muuallakin mitä stressata.

Hoitona se viettää viisi päivää hauteen kanssa, jonka jälkeen sille laitetaan kengät. Valitettavasti tämän seurauksena sitä ei taideta päästä enää laitumelle, joten en tiedä mitä elokuussa tehdään. Tallia on vähän hankala tässä välissä alkaa vaihtamaan, kun useimmissa paikoissa ikätoverit ovat laitumella ja meidän varsalla on nyt vielä kengät.


 Chekker

Chekkerin kohdalla on myös hieman harmittavia uutisia. Selviteltiin viimeviikolla sen tulevaa klinikkakäyntiä ja sen viimekertainen lääkäri on nyt lomalla vielä muutaman viikon.
Mietin sille magneettikuvausta kaularankaan, jotta olisi laajemmin nähnyt löytyisikö vika jostain muualta. Valitettavasti Suomessa ei kuitenkaan kuulemma ole mahdollisuutta kuvauttaa kaularankaa, magneettikuvaus on vain jalkoja varten. Joten nyt olen taas lähtöpisteessä.

Kiropraktikoita ehdotellaan, mutta en näe siinä järkeä, kunnes vika todella paikannetaan silmillä.
Ilman vian löytymistä ja mahdollista hoitoa, en voi kuvitellakkaan enää ratsastavani sillä, olen nyt sisäistänyt että sen elämä todella saattaa päättyä tähän vaivaan. En todella haluaisi että näin käy.

Nyt odotellaan muutama viikko ja katsotaan mitä nivelrikkoa hoitanut eläinlääkäri sanoo asiasta. Vaikka vaiva ei nivelrikkoon luultavasti liitykkään, en haluaisi lähteä vaihtamaan lääkäriä ja aloittaa taas alusta.
Kokeilin muutaman päivän ratsastaa taas, nähdäkseni mitä tapahtuu.
Ensimmäisen päivän pelkästään kävelin ja se meni hyvin, toisena päivänä otin ihan vähän ravia ja se oli tosi innoissaan tästä, jonka seurauksena kun päästiin takaisin talliin oli pää taas juntturassa. Hieroin hetken ja pää nousi taas pikkuhiljaa takaisin normaaliin asentoon. Nyt vain juoksutan sitä klinikkareissuun asti.



keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Huono tuuri jatkuu

Nyt tuli taas masentava postaustauko. Viimeviikon tiistai illalla päästin Bellen vapaaksi, se otti muutaman askeleen laukkaa poispäin minusta, jostain syystä oletin sen olevan jo tarpeeksi kaukana. Tarvitsen varmaankin silmälasit, koska eihän se ollut. Yhtäkkiä tuli kauhea tälli suoraan käteen.

Belle pukitti ja sen takakavio iski suoraan mua käsivarteen. Olin heti ihan varma että poikki meni. Puhelinta ei ollut mukana ja olin yksin maneesissa.
Siitä laahustin ylätalliin äitini luokse hirveissä tuskissa, hän lähti hakemaan Belleä ja minä soitin poikaystävän hakemaan mut sairaalaan.

Nyt olen käynyt kahteen kertaan käden kuvauttamassa ja se ei todella ole murtunut. Luuruhje ja pehmytkudos vamma olivat diagnoosit, joiden seurauksena turvotus on ollut ihan järkyttävää ja on edelleen.

Onnea oli matkassa ettei se todella murtunut, tähän väliin ei olisi sopinut mikään pitkä sairasloma käden takia. Lääkäri kuitenkin sanoi että paraneminen voi viedä jopa 6vko. Toivottavasti käsi elokuuhun mennessä olis jo täyssä voimissa, koska mulla olis suunnitteilla paljon kisoja.

Ratsastin käden kanssa eilen ekaa kertaa Bellellä, vähän huteraa on lähestulkoon yhdellä kädellä mennä, mutta tästä selvittiin kuitenkin.


Sairaalassa otettu kuva reilu viikko sitten

Käsi nyt





maanantai 13. heinäkuuta 2015

Bellen kisat

Bellen kanssa käytiin lauantaina hyppäämässä Övergårdissa 80cm luokka.
Kuten jo aiemmin kerroin, sillä on kauhea kiima ja sen kohdalla se ilmenee ihme kiukkuiluna ja jumittamisena. Vähän pelkäsin kannattaako sen kanssa kisoihin lähteä ja meinasin jo ottaa Dodonkin.

Lähtiessä se käveli traileriin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ihan suoraan. Olin varannut lastaukseen 30min ylimääräistä aikaa, kun se parina viimekertana on vähän ollut hankala lastata, mutta on kuitenkin saatu sinne liinojen avulla pienen miettimisen jälkeen.

Rata oli Bellelle ihan sopiva, ei mitään erikoisesteitä, vain muutama puska esteiden vieressä. Se harvemmin mitään kyttää, mikä on kyllä vain hyvä asia. Olin katsomassa toissaviikolla omalla tallilla nuorten hevosten luokkaa ihan mielenkiinnosta, että miltä näyttää muiden samanikäisten meno. Aikamoista puskemista ja vääntöä se oli useamman hevosen kohdalla, joten totesin että meillähän menee mielestäni ihan kivasti. Belleä ei ikinä tarvitse suuremmin komentaa hyppäämään, koska se ei juurikaan kyttää edes vesimattoa. Toivottavasti on jatkossakin näin.

Verkka oli hieman kaottinen, kun siellä ei kukaan ollut valvomassa. Suunnankin sai itse valita, 4-vuotiaan kanssa sitä ehti pelästyä muutaman kerran, mutta hengissä selvittiin taas.
Verkassa Belle oli vähän löysä, keli oli kuuma ja ehkä verotti hieman voimia. Se jopa tuli pari kertaa okserin puomeja hipoen mikä ei ole kovin tyypillistä sille.

Päästiin lopulta radalle ja aluksi vaikutti ihan hyvältä ja olin jo alottamassa tervehdyksen jälkeen. Belle alkoikin hyppiä pystyyn, eikä suostunut liikkumaan eteenpäin. Tuomari oli todella kiva ja sanoi että voin laukata yhden kierroksen ja hän viheltää vasta sitten. Meille riitti puoli kierrosta ja sekoilut olivat unohtuneet.

Ensimmäinen este meni ihan plörinäksi, pyysin sitä hyppäämään vähän kauempaa, mutta Belle päättikin ottaa miniaskeleen ennen estettä. Sarja tuotti sille vähän päänvaivaa kun se ei millään meinannut tulla siihen suoraa vaan kiemurteli aina sisäreunaan. Vähän oli koko radan ajan ohjauksessa vikaa, kun kääntäminen välillä venyi. Hypyt olivat myöskin aika laiskoja, mikä ei Bellelle ole ihan tavallista.
Loppuradasta oli pakko laittaa vähän vauhtia lisää, pohja oli joistain kohtia melkoista mössöä ja ajattelin että jäädään siihen sohjoon junnaamaan jos ei vähän lisää tempoa. Yleensä ratsastan kyllä ihan rauhassa kun on Belle alla, mutta tällä kertaa koin paremmaksi ratkaisuksi lisätä vähän tempoa lisää. Uusinnan vikalle trippeli esteelle tuli harmittava pudotus, vaikken siihen oikestaan syytä nähnytkään, tuloksena siis 0-4.

Ei ehkä kaikenkaikkiaan ollut kyllä rata meidän siisteimmästä päästä. Mutta selvittiin ihan suht hyvällä tuloksella, vaikka olikin Bellen kisauran ensimmäinen pudotus, mikä hieman harmittaa.
Olen itse todella kriittinen ja en ole tyytyväinen kuin nollaan, mutta nuori hevonen se vielä on.

Loppukuulle tulee kisoihin taukoa, kun olen itse todella paljon töissä ja tulevalle viikonlopulle en löytänyt sopivia kisoja. Elokuulle olen katsonut kyllä reilusti kisoja, joten Dodokin pääsee mukaan, koska Belleä ei viitsi laittaa hyppäämään kaikkia läpi. Toivon tietysti että Chekukin olisi siihen mennessä kunnossa, mutta en toivo liikoja, koska tilanne on mikä on.
Bellen kanssa loppukaudelle ei mitään kummempia tavoitteita ole, siisteihin 90cm ratoihin yritetään tähdätä. En halua vahingossakaan haukata liian suurta palaa, ettei tule takapakkia. Ensi kaudella luultavasti sitten 5v. luokkiin, jos näyttää ja tuntuu hyvältä.













perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pikainen tilannepostaus


Bellen kanssa olis tarkoitus mennä huomenna siuntioon kisoihin hyppäämään 80cm, sillä kuitenkin on ihan järkyttävä kiima. Pohdin vakavasti ottavani Dodon kisoihin, mutta nyt kuitenkin mietin että, ehkä kuitenkin mennään Bellen kanssa.
Toissapäivänä matka tallista maneesiin tuntui kestävän ikuisuuden, kun pysähdeltiin vähän väliä keskustelemaan liikutaanko eteenpäin vai seistäänkö loppuilta pihalla.

Eilen päätettiin mun siskon kanssa mennä pellolle laukkailemaan. Belle ei tietenkään suostunut liikkumaan mihinkään ellei Dodo mennyt edellä. Otettiin muutama laukkaspurtti ja voi sitä pukkien määrää. Bellen pukit kun ei vielä edes ole kovin pieniä. Hyvin meni siihen asti kunnes...




...Bellen mielestä homma oli paljon hauskempaa ilman mua.  Se viskas mut keskelle peltoa ja jatkoi itse matkaansa. Lensin polvi edellä maahan ja se hieman kyllä tuntuu edelleen. Belle saatiin kuitenkin melkeen heti kiinni ja jatkettiin vielä muutama kerta, ettei tästä nyt jäänyt mieleen se että ihmisiä saa heitellä pellolla selästä alas.

Käytiin myös Dramaa moikkaamassa alkuviikosta. Kuten viimepostauksessa kerroin, se on saikulla taas. En oikein tiennyt että miksi ja mitä on tapahtunut. Klinikalla se on nyt käynyt kahdesti.
Sille oli taas tullut pistohaavan näköinen vamma, jota ei ilmeisesti oltu huomattu ja tilanne oli "räjähtänyt" käsiin. Haava tulehtui pahasti ja sen vuoksi sen polvi on edelleen suht turvonnut, mutta ei ilmeisesti läheskään niin paljoa kuin alkuun. Harmittaa todella tämäkin tapaturma tähän väliin ja nyt varsa seisonut maneesitallilla laitumen sijasta jo useamman viikon.





Bellen ensimmäinen kahluu reissu, siitäkin piti nostaa pieni känkkäränkkä,
 mutta lopulta se kuitenkin olikin ihan kivaa.






perjantai 3. heinäkuuta 2015

Surkeuden huippu

Nyt suon itselleni pienen hetken itsesääliin vajoamiselle, kunnes taas kerään pettymykseni ja jatkan eteenpäin kohti tulevia.
Tämä ratsastusharrastus/elämäntapa potkii taas päähän oikein urakalla.

 Pistää miettimään onko mitään muuta lajia edes olemassa missä epäonnistumisten ja pettymysten määrä on näin suuri, mutta silti sitä jotenkin jaksaa porskuttaa eteenpäin?

Drama loukkasi itsensa laitumella. Saanut ilmeisesti köniin joltain toveriltaan. Tämä oli se asia mitä pohdin ja pelkäsin, sen vuoksi olin sitä kotiinkin ottamassa kesäksi. En ottanut ja tässä ollaan. Jälkikäteen on turha murehtia ja orien kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta nyt toista kertaa käyty klinikalla polviruhjeen vuoksi tänä vuonna. Tekisi mieli hakata nyt omaa päätä seinään.


Miksi tämä on nyt näin vaikeaa? Voin vain korostaa tässä vaiheessa, että mitä enemmän omistaa hevosia, sitä enemmän kantaa murheita mukanaan. Kun yhdestä selviää, niin toisesta päästä tulee lisää.

Chekkeriä liikutin muutaman päivän kevyesti. En sillä hirveästi uskaltanut tehdä, mutta ihan seisomaan en haluaisi jättää. Se on energinen ja innoissaan päästessään tekemään taas. En huomaa siinä edelleenkään rastastaessa mitään negatiivista, joten tämä mystinen pään jumiin jääminen jo useammalta vuodelta on täysi kysymysmerkki.

Oireilu kuitenkin vain jatkuu, eihän se tietenkään mihinkään katoa. Kenkäkin lähti irti.
Nyt yritetään järjestää aikaa klinikalle mahdollisimman pian, vaikka nyt kolmen ihmisen töitä ei tunnu olevan helppoa järjestää niin että päästäis lähtemään. Toivottavasti tässä kuitenkin onnistutaan mahdollisimman pian.

Bellen match show aamuna jätin Chekun ja Bellen sisään aamulla, kun tulin talliin näin karsinasta vain Chekkerin korvat.
Jokaikinen kerta, kun se pää jää sillä jumiin näen silmissäni jo sen hetken, että tähän kaikki päättyy. Löydetäänkö tähän ikinä ratkaisua?
Tällä kertaa sen pää ei jäänyt ihan ala-asentoon vaan lähinnä vaakatasoon, eli ihan ylös se ei sitä saanut. Ja ensimmäistä kertaa näin tämän tapahtuvan aamulla, oletettavasti se oli riehunut jäädessään sisään ja sen seurauksena tämä tapahtui.
Nyt en uskalla tehdä mitään, se vain tarhailee klinikkaan asti.


Ettei tässä nyt olisi jo tarpeeksi huolta, niin meidän toisen kissankin kiidätin eräs sunnuntai eläinlääkäriin ennen meidän matkaa kreikkaan. Epäilin sillä olevan virtsakiviä, mutta eläinlääkärissä todettiin virtsatulehdus. Lääkkeillä oireet hävisivät, mutta nyt ovat hiljalleen tulleet takaisin ja omien selvittelyjeni mukaan kyseessä voisi olla kilpirauhasen liikatoiminta.

Kävin muutama päivä sitten uudestaan eläinlääkärissä ja diagnoosina oli tällä kertaa stressi. Mistä? Kun mikään ei ole muuttunut sen päivärutiinissa.
Hetki mennään näillä ja se sai stressiin lääkettä. Katsotaan nyt auttaako, vai täytyykö taas lähteä eläinlääkäriin.

Voihan masennus tätä epäonnea.
Opiskelijavalinnatkin tuli eilen, en päässyt opiskelemaan. Olisi pitänyt lukea vielä enemmän, mutta aika ei tahtonut riittää ja stressi Chekkeristä painoi silloinkin päälle.
Eipä auta selitellä, täytyy yrittää syksyllä uudestaan.

Ehkä kohta jo alkaisi helpottamaan ja tulisi enemmän iloisempiakin tekstejä blogin puolelle. Mutta itse vellon tässä masennuksessa kunnes Chekun tilanteeseen löytyy oikea ratkaisu.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Match Show, Lohja

Bellen kanssa oltiin eilen Lohjan raviradalla Bellen ensimmäisisissä näyttelyissä.


Puunasin sitä useamman tunnin näitä näyttelyitä varten ja päädyin vielä letittämään, kun harja ei ehkä siisteimmästä päästä ollut aukinaisena.
Lastaukset meno ja tulomatkalla sujuivat hyvin, kopissa se ei seiso yksinään ollenkaan ja rupeaa riehumaan, joten otin sen saavuttuamme hetken päästä jo ulos pyörimään. Kovin rauhallinen se oli kyllä muuten, eikä taaskaan hötkyillyt turhia.

Itse näyttelykehä oli omasta mielestäni todella pieni, vaikken ole aikaisemmin näyttelyissä ollutkaan. Raviosuuksista useamman muun hevosen kanssa tuli vähän haastava, kun siellä oli hitaampia ja jouduin pysäyttelemään vähän väliä, eikä Belle oikein päässyt venyttämään askeltaan. Harjoiteltiin tätä vielä kotona ja en odottanut joutuvani jarruttelemaan niin paljoa.

Oltiin kehässä peräkanaa oma hevoset- luokkamme, jonka voitimme ja heti perään alkoi BIS- luokka, jonka tulos oli BIS 3


BIS kehässä päästiin lopulta ravaamaan yksinään, mutta siihen mennessä Belle oli jo hermostunut pienessä ympyrässä pyörimiseen ja alkoi vähän yrittämään sieltä ulos. Yritin mennä mahdollisimman laajaa tietä ison hevosen kanssa, joten se päätti yrittää sisääntulo kohdasta ulos joka ohimeno kerralla. Lisäksi se jostain syystä muuttuu tosi vihaisen näköiseksi jos juoksutan, irtojuoksutan ja tai juoksen sen vierellä. En tiedä mistä se johtuu, mutta se on aina näyttänyt siltä ja niinhän se viimeisillä raviosuuksillakin oli niin hapanta naamaa että.
Bellellä on tosi kaunis ravi ja harmittaa ettei se nyt tuossa pienessä kehässä päässyt oikeuksiinsa, mutta kyseessä oli harjoitusnäyttelyt ja kokemustahan sieltä vain haettiin, niin olen kyllä tyytyväinen tähän tulokseen.

Olen vähän pohtinut Bellen viemistä kantakirjaukseen, joten sen vuoksi näistä oli harjoitustilanteena paljon hyötyä ja Belle ei juuri ollut moksiskaan mistään päivän tapahtumista. Harjoitellaan kyllä vielä tuota narun päässä liikkumista paremmaksi.











keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Lähtöpisteessä

Mistähän tässä nyt aloittaisi...
Viikon loma kreikassa on nyt ohi ja paluu todellisuuteen taas alkoi.
Pahoittelut sekavasta tekstistä, kun tätä puhelimella raapustin valmiiksi.

Päivä ennen lähtöä kreikkaan laitoin Chekun tarhaan illaksi. Kävin vanhempieni luona pellon toisella puolella ja tulin takaisin ottamaan sen sisään Bellen kanssa. Chekun kaula oli taas jäänyt jumiin. Kyse oli taas lyhyestä ajasta ja hetken päästä kaikki oli taas hyvin.
Mikä epätoivo ja miljoona kysymystä siitä hetkestä syntyikään.

Juuri hoidettu kaularangan nivelrikko ei olekkaan ollut ikinä oireiden aiheuttaja?

Koska hoito on juuri tehty, pitäisi hevosen olla oireeton juuri nyt.
Lähtöpisteessä jälleen ollaan, eikä varmaan masentuneemmat fiilikset voisi olla.
Uutta klinikkaa taas varailemaan, eikä mitään tietoa mistä ja millä lähdettäisi vikaa nyt etsimään.

Jotain positiivista tässä ehkä on se, että nivelrikko ei vaivaa ja nyt sekin on ainakin eliminoitu jollakin tavalla pois kuvioista. Nyt herää vain suuri kysymys, että mikä oikeasti on oireiden takana, mitä asialle voi tehdä ja mistä lähdetään etsimään. On kamalaa elää epätietoisuudessa.  En todellakaan kuvitellut, että ollaan taas tässä pisteessä pari viikkoa klinikkareissun jälkeen.

Hieman surettaa, että Cheku on nyt poissa pelistä jo toista kuukautta. Sen kanssa on niin kiva käydä kisoissa.
Päätin kyllä ottaa sen liikutukseen, koska piikitetyille kintereille ei tee hyvää olla sairaslomalla enää enempää kuin tämä pakollinen 3vko kaulan piikityksen vuoksi. Alotan kevyesti maastoilulla ja katsotaan miten lähtee sujumaan. Oireet eivät koskaan ole ilmaantuneet ratsastuksen yhteydessä, joten en tiedä miten tästä nyt etenisi. Jo useamman vuoden oireet tulevat aina illalla ja boksissa tai tarhassa. Meneekö kaula nyt kuitenkin yhtäkkiä kesken ratsastuksen jumiin, vai onko se turha pelko? Ihan iloisesti ja tyytyväisesti se on tähänkin asti aina liikkunut, eikä koskaan ole vaikuttanut mitenkään kipeältä. Tähän kysymykseen ei varmaan kukaan osaa vastata ennen diagnoosin löytymistä, jos sellaista ikinä löydetään. Mietin itse jo jopa rakenteesta johtuvaa syytä, uskon kuitenkin että vastassa on jotain epätavallisesta poikkeavaa, niinkuin aina tähänkin asti meidän hevoshistoriassa.

Onneksi on Belle ja Dodo joilla kisata, tosin pienet luokat alkavat vähän jo kyllästyttää, mutta Bellen kohdalla tiedän että se palkitaan kyllä tulevaisuudessa.
Nyt katselin jo Dodollekkin kisoja, jospa sen kanssa kävisi muutamat kisat hyppäämässä, kun tilanne junnaa tällä hetkellä paikallaan. Juuri kun ajattelin jättäväni sen taka-alalle, niin nyt tuli suunnitelmiin taas muutos ja täytyy sen kanssa alkaa taas treenaamaan hallintaa ja kontrollia maastolenkkien sijaa.

Bellellä on match show näyttelyt sunnuntaina. Päätin, että nyt vien sen vaikka väkisin jonnekkin näyttelyihin, vaikka äiti vähän ihmetteli miksi nyt on pakko lähteä epävirallisiin näyttelyihin pyörimään. Ne ovat tässä lähellä ja haluan vähän nähdä miten tää näyttelyhomma sujuu meiltä, vaikka pahasti myöhässä ollaankin.
Bellen valitsin siksi, että se aina saa kehuja ulkomuodostaan ja hyvästä rakenteestaan. Enkä saanut sitä varsana koskaan vietyä minnekkään näytille. Se on ehkä muutenkin meidän kaunein hevonen, ni niin lähdetään nyt katselemaan ja kokeilemaan.

Kisoja katselin ensi viikolle kahdet, kuskin ja omien töiden suhteen on vielä epävarmaa päästäänkö molempiin. Alustavasti on kuitenkin suunnitelmissa mennä toiset Bellellä ja toiset Dodolla. Bellen kanssa startataan varmaankin jo eka huikea 80cm luokka ja Dodon kanssa mennään varmaan samaa korkeutta ja joku pikkuluokka alle.
Dodo ei ole hirveästi hypännyt viimeaikoina, mutta parit treenit ehditään ottamaan vielä ja jos vaan jarrut toimii, niin helpot luokat ei pitäisi olla ongelma. En kuitenkaan uskalla odottaa mitään ihmeitä, koska en ole itse koskaan ollut sen kanssa ulkopuolisissa kisoissa, enkä tiedä miten se niissä käyttäytyy ja millaiseksi sen ratsastettavuus muuttuu.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Lomalle!

Mun vuoden ainut oikea loma lähenee ja huomenna ldetään kreikkaan. Tätä tuskin kovin moni tajuaa, että ei sitä lomaa hevosenomistajana kovin paljoa loppupeleissä ole ja töissäkin pitää vielä käydä. Ja vaikka töistä olis lomaa, niin hevoset pitää silti hoitaa. Edessä on nyt kuitenkin viikko ilman töitä ja hevosia.

Pääsykokeet onneksi olivat jo viime viikon perjantaina ja sinne asti onneksi päästiin, vaikka tiukalle meni. Sanoin kyllä, että jos en tarpeeksi ehdi lukemaan tai Chekun klinikka menee huonosti, niin mua ei pääsykokeissa näy. Kaikki pienikin vapaa-aika töistä ja tallilta meni naama kiinni kirjassa, tai vähintään asiasta stressaten.
Koe oli ehkä vähän vaikeampi kuin mitä kuvittelin ja harmittaa kun en ihan kaikkea kerennyt niin laajasti lukemaan. Esseekin tuli juuri siitä tekstistä mistä en sitä toivonut tulevan. Mutta saavutus oli jo oikeasti lukea ja mennä niihin pääsykokeisiin, olen tästä ihan tyytyväinen jo. Jos en pääse, niin syksyllä yritän uudelleen. Ei ole helppoa käydä töissä, hoitaa hevoset ja yrittää vielä lukea pääsykokeisiin! Se oli kyllä todella ahdistava ajanjakso ja tuntui että hajoan käsiin ennenkuin se loppuu.

Mutta palataan viikon päästä blogin puolella. Chekkerilläkin saa alkaa taas ratsastamaan kun viikon päästä ja odotan sitäkin jo kovasti. Tulihan tähän jo 5vko tauko sen kanssa.




keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Uusia hankintoja


 Charles Owen Sparkle Ayr8

Vihdoinkin uusi kypärä ja vielä sopivan kokoinen! Vanhan kanssa olen tainnut ratsastaa jo vähän liian kauan. Ja se tosiaan on ollut mulle vähän reilu ja valuu ikävästi kesken kisaradan silmille.
Kaikista haaveista huolimatta ihastuin taas CO:n kypärään kun tämän näin.
Ehkä vielä jonain päivänä kuitenkin se kustamoitu Antares...
Raaskiiko tuota nyt enää tallillekkaan ottaa?





Eskadron korvahuppu

Ja etten vain minä olisi ainut kuka sai uuden päähineen...
Olen etsinyt jokapaikasta suomesta näitä pitkiä korvahuppuja ja löytänyt vain muutamia, mitkä eivät omaa silmää miellyttäneet. Onneksi ulkomailta hieman suuremman vaivan kanssa sai tummansinisen pitkän Eskadronin korvahupun.
Saatan ehkä tilata näitä useamman, niin ihania nämä ovat. Näyttävät paljon kauniimmilta hevosen päässä vrt. normaaleihin huppuihin.
Tämä ainakin vaikutti sopivan naftilta, joten saattaisi olla sopiva jopa Chekunkin pieneen päälakeen.











Nova kuolain

Vihdoinkin sain kuvan tästä ihanasta Nova kuolaimesta. Pehmeää kumia joka taipuu vaikka kaksinkerroin.
Sopii herkkäsuisille hevosille ja myöskin matala kitalakisille. Tämä on omasta mielestäni ihan huippukeksintö kuolaimeksi. Käytän tätä Chekulla ja Bellellä, kun se on niiden kanssa osoittautunut todella hyväski kuolaimeksi.
Ja voin suositella tätä lämpimästi etenkin nuorille hevosille.
Suomessa tästä saa maksaa aika paljon, eikä edes kovin monesta paikkaa tätä löydä, mutta onneksi ulkomailta sai tämänkin hieman edullisemmin.
Käyttöikä tällaisessa pehmeässä kuolaimessa ei tietenkään vastaa tavallista kuolainta ja tämä kuluu paljon helpommin. Mutta se onkin omasta mielestäni kuolaimen ainut miinuspuoli.





TDET suitset

Bellen ekat ikiomat suitset, enää ei tarvitse lainailla muiden heppojen suitsia tai käyttää ikivanhoja.
Etsin näitäkin vaikka mistä, en meinannut löytää ruskeita hopeilla clinchereillä.
Chekkerille kun hankin jo Equipen suitset ja martsan kultaisilla clinchereillä, niin Bellelle tietenkin piti löytää samanlaiset sopivilla väreillä. Rintaremmi vielä uupuu, jos joku tietää mistä sellaisen saisi näissä väreissä, niin saa vinkata.







Kerrankin sain uusista varustehankinnoista tekstiä aikaiseksi, yleensä uudet tavarat päätyvät vain suoraan käyttöön ja harvemmin niistä ehdin/muistan kirjoitella.
Minussa asuu vähän liian suuri varustefriikki, mutta nyt olen onneksi oivaltanut myös mm. fb kirpparit mistä tekee välillä tosi kivoja löytöjä, eikä rahaakaan kulu niin paljoa kuin kaupasta uuden ostamiseen. Nämä yllämainitut tuli kuitenkin hankittua uusina, kun niitä ei ihan joka nurkalta löydy.
Ostoslista on loputon, enkä usko että ikinä voin hankkia tarpeeksi varusteita hevosille. Vähän hullua, koska omakin tukka kaipaisi ehkä mm. jo vaikka kampaajakäyntiä, mutta mitäpä sitä ei hevostensa eteen urhaisi.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Mitä kuuluu Dodolle?



Dodosta ei ole juurikaan blogin puolella ollut mitään tekstejä, joten ajattelin kertoa vähän sen tämän hetken kuulumisia.
Dodo on keskittynyt lähinnä maastoiluun viimeajat, ja ollaan jätetty tuo kentällä pyöriminen kesälomalle. Se on mielestäni ihan ok tällaisen harrastehevosen kohdalla, ei aina tarvitse vain treenata ja treenata.
Ulkokausi kun avautui, niin kierrokset nousi taas tuhanteen ja jarrut häviää kokonaan, kuten joka kevät ja kesä. Lisäksi sen on/oli tarkoitus mennä laitumelle kesäksi, niin en ole sen vuoksi sitä treenissä pitänyt.

Koska Dodo kun luetellaan tasonsa puolesta ihan harrastehevoseksi, ei mulla sen kanssa mitään kummempia tavoitteita ole vrt Belleen ja Chekuun. Ja olenkin niihin kahteen nyt kisakauden alla yrittänyt keskittyä.
Olisin ehkä sen saattanutkin luovuttaa kolmannen osapuolen käsiin ratsastettavaksi vuokrauksen tai ylläpidon merkeissä, ainakin osaksi. Tässä yhtälössä kuitenkin on yksi aika iso ongelma.
Nimittäin haastavalle harrastehevoselle ei ole helppoa löytää oikeanlaista ratsastajaa. 
Enkä tarkoita haastavuudella mitään ongelmahevosta tai kouluttamatonta yksilöä. Vaan Dodo on vain n-i-i-n vahva ja kuuma. Kuuma ja herkkä yhdistelmä ei ole mitään verrattuna tähän.
Se on ihana persoona, eikä missään nimessä tarkoita pahaa kellekkään, mutta pelkäisin kuollakseni, että se ryöstää jonkun käsistä ja parhaimmassa tapauksessa oppii tämän ja joku loukkaantuu.
 
Vaikka se toimiikin vähemmän kokeneilla, kuten äidilläni ja siskollani, olen kuitenkin itse usein aina paikalla.
 
Luulin aina ennen, että hevoset ratsastetaan vahvoiksi, mutta nyt Dodon kohdalla olen kyllä joutunut toteamaan, että se on ihan syntynyt tuollaiseksi. Vaikka osaa se olla kevyt ja kivakin, mutta pahin yhdistelmä omasta mielestäni on kierroksia keräävä vahva hevonen. Ja kun niitä kierroksia kerääntyy ihan jo laukannostostakin. Onhan se oma hevonen, sitä rakastaa tietenkin virheidensä kansssa,  ei se olisi sama hevonen ilman niitä.
 Dodo on raameiltaankin melko massiivinen, näin jälkikäteen toivon että se olisi jäänyt 150cm korkeaksi, eikä kasvanut vielä noihin nykyisiin mittoihin. Vaikka joskus taisin harmitella, että se jää liian pieneksi...noh ei jäänyt.
 
Vaikka olen paljon vahvojakin hevosia elämäni aikana ratsastanut, niin tämä Dollari on kyllä ihan omaa luokkaansa. Jyrä-sana on saanut sen myötä aivan uuden mittapuun. Mulla ei todellakaan meinaa voimat riittää jarruttamiseen, jos sen jostain syystä päästää lähtemään.
 
Maastoillessa se on nyt toiminut todella hyvin, aluksi se harrasti niitä loikkia pitkin matkaa, mutta nyt se kävelee jo useimmiten rauhallisesti koko lenkin. 
Mun mieleen sen käytös on vain hassua, mutta joillekkin se saattaa tuntua pelottavalta. Mitään pahaa se ei kuitenkaan tarkoita.
Eilen aloin kuitenkin nyt pohtimaan, että pitäiskö se nyt ottaa takaisin tuolta maastopoluilta kentälle pörräämään. Ja ehkä muutamat kisatkin käydä. Harmi vaan kun ei meinaa töistä vapaapäivät riittää, kun kolmella hevosella kisaaminen olisi viikonloppuisin täyttä työtä kiertää eri kisoissa, eikä riittäisikään. Mutta haluaisin sille muutaman 80 ja (ehkä) 90cm radan alle. Ja en vielä tiedä laidunsuunnitelmista mitään, niin täytyy varmaan sitäkin päätöstä odotella.
 
Hassua Dodon ulkomuodossa on se, että se alkaa aina vaan enemmän ruumiinrakenteeltaan muistuttamaan emäänsä. Ja ruokahalu on ihan samanalainen, vatsa on pohjaton ja nälkään meinaa kuolla. Ei sen kanssa selviä maastolenkkiä ilman, että pää on jossain pusikossa aterioimassa ja sinne kun se päättää mennä, niin omat voimat jäävät välillä toiselle sijalle. Ja luonteesta se ikuinen pilke silmäkulmassa paistaa kyllä hyvin esiin. :)
 
 
 
 

 

 
 
 
Dodon emä, Vilna <3