La Bella's

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Tilannekatsausta

Olin aamulla hyppäämässä Chekkerillä, se on niin ihana kun sen kanssa kaikki on niin helppoa. Tai helppoa ja helppoa, mutta se tietää mitä tekee ja on aina hyvällä asenteella kun pääsee hyppäämään. Sen kanssa suuntaan ensi viikolla hyvinkäälle kisoihin, hyppään luultavasti 90 ja 100cm luokat näin ensimmäisiksi ulkopuolisiksi kisoiksi pitkään aikaan. Ihan odotan innolla, että pääsen Chekun kanssa taas kisoihin! Parin viikon päästä suunnittelin mennä tuomarinkylään kisoihin, mutta en vielä tiedä kummalla hevosella sinne lähden. Riippuu vähän luokista mitä siellä on, kannattaako Belleä ottaa mukaan vai menenkö suosiolla Chekulla. Ensi kuulle on useammat kisat suunnitteilla, joten eiköhän Bellellekkin löydy sopivat.




Ollaan hankkimassa vihdoinkin omaa traileria, joka toivon mukaan löytyisi jo ensi viikolle, niin ei tarvitsisi lähteä vuokrailemaan kisoja varten. Tällä hevosmäärällä traileri olisi ehdoton ja meillä itseasiassa olikin humbaurin maximus useampi vuosi sitten, kunnes tarvitsin uuden hevosen (Delin) ja se myytiin siinä samalla. Kaikki liikkuminen on niin hankalaa, kun ei ole sitä omaa traileria, eikä tule samalla tavalla lähdettyä mihinkään ja jämähtää kotitallilleen.

Kesän suunnitelmiin tuli vähän muutoksia ja Drama jää nyt kuitenkin ypäjälle laitumelle. Se hyppäsi kyvytesiin toisessa osassa keskiviikkona, mutta itse en valitettavasti töiden takia päässyt katsomaan. Mutta äiti pääsi paikalle, joten videotkin löytyy, mutta en vain vielä ole saanut niitä käsiini.
Olen suoraan sanottuna aivan pihalla näistä pisteytyksistä, mutta finaaliin vaadittiin 7,8 keskiarvo ja Drama sai omien laskujeni mukaan 7.7. Eli hieman harmittaa, että finaaliin pääsy jäi nyt noin pienestä kiinni. Jos joku tietää täällä näistä paremmin, niin mua saa avartaa miten nämä lasketaan! :)

Pisteitä se sai seuraavasti:

Tekniikka ja kyky 7,4
Luonne ja yhteustyökyky 7.8
Mekaniikka ja kyky kantaa itseään 7,6
Luonne ja yleisvaikutelma 8,0

Se sai kehuja erittäin hienosta laukastaan, isosta käynnistä ja hyvästä hyppytekniikasta, töpöravistaan se ei juurikaan ruusuja saanut ja se oli myöskin taas hieman jäykkä hypyissään.


Meidän omalle tallille on näillä näkymin suuntaamassa näitä meidän muita hevosia kesäksi. Niitä vaihdellaan kisojen mukaan, yksi luultavasti maneesilla kuitenkin koko ajan. Dodo on varmastikkin se joka saa viettää lomaa koko kesän, koska sillä ei ole mitään kisapakkoa, mutta Bellen ja Chekun tilanne katsotaan sitten lähempänä.
 Näiden kanssa pärjätään meidän vanhoilla sähköaidoilla, mutta Dramaa varten olisi pitänyt rakentaa vähän erilaiset systeemit, joten se olisi teettänyt lopulta aika paljon lisähommaa.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kumipallo Belle

Pieni kurkistus edellisen postauksen "kulisseihin".
Piti jo edellisessä postauksessa julkaista tämä kyseinen video, mutta teknisten ongelmien vuoksi se jäi tekemättä.
Yleensä julkaisen niinsanotusti "parhaimmat pätkät" vaikken koko ratsastusta kuvautakkaan kellään, yleensä vaikka vain viimeiset ja isoimmat hypyt. Harvemmin siis löytyy tällaista matskua julkaistavaksi.

Bellellä ei usein ole ylimääräistä energiaa, mutta kun sitä on se kanavoituu lähinnä naurettavaan pomppimiseen ympäri kenttää. Hackamore ei yhtään auta asiaa ja oikeastaan tämä pukittelu on vain tullut enemmän esiin, koska se tietää että halutessaan voi tehdä mitä ikinä haluaakaan.
Kuten videosta näkyy,  ei se pysäyttäminen niin helppoa olekkaan!



maanantai 20. huhtikuuta 2015

Hyppyjä

Bellellä oli nyt ensimmäistä kertaa viikon sisällä kaksi hyppykertaa. Tämä eilinen kerta oli vielä muutaman kevyen päivän jälkeen, kun itse taas lomalla ollessani sairastuin flunssaan. Energiaa tietysti riitti ja kuten jo aiemmin olen maininnut, että hackamore kokemukseni ovat olleet lähinnä näitä "hengenlähtö lähellä"-tilanteita, eilinen päivä oli tästä taas loistava esimerkki.

Kentälle ei meinattu päästä, kun halua kuunnella ei ollut ja ohjaus ei oikein toimi aina hackamorella. Olin onneksi päättänyt, että tämä hoidetaan nyt kunnialla loppuun.
 Lisäksi että Bellellä oli energiaa, se myös oli yksin kentällä mistä se ei pidä ollenkaan. Läheisriippuvuus Chekkeriin vielä menee, mutta se että se on aivan yksin, niin se tuo omat keskittymisvaikeutensa.

Belle ei kauaa suostunut ravailemaan, kun se jo siirsi itse laukalle ja tästä sitten järkyttävään pukkirodeoon joka päättyi 2m ennen maneesin ulkoseinää. Sain siis onneksi pysäytettyä sen juuri ja juuri ennenkuin oltais päädytty terveyskeskukseen taas pitkästä aikaa. Äiti oli jo sitä mieltä, että nyt mennään maneesiin, mutta eihän niitä ongelmia pakenemalla ratkaista.
Belle voisi kanavoida energiansa eteenpäin, eikä hypellä ympäriinsä kuin kumipallo. Mutta kukin tyylillään!

Siirsin lopulta hackamorea yhden reijän alemmas ja näin saatiin touhuun joku tolkku ja vähän jarruja peliin mukaan.
Hypyt sujuivat onnekis lopulta todella hyvin! Jopa niin hyvin, että korotettiin hieman normaalia enemmän, Belle ei siis aikaisemmin ollut mitään näin "isoa" vielä koskaan hypännyt ja ollaan aika varovasti edetty. Nyt kuitenkin tuntui sille helpolta hieman jo korottaa, vaikka ikää onkin vasta 4v. Mutta ikäluokissa jos hypättäisi niin 90-100cm tasoa sen pitäisi jo tällä kaudella hypätä sujuvasti.






Chekkerin kanssa hyppäsin tänä aamuna, olen sattunut surkeasti aina estevalmennuksen kanssa päällekkäin kun pitäisi Chekulla hypätä, joten tänään piti kyhätä jumppasarja maneesiin, että saatiin edes muutama hyppy.
Chekun oma satula on tällä hetkellä sovituksessa, kun se on sille vähän liian kaareva. Hyppäsin siis Dodon ponisatulalla, se satula on menetellyt kunnes tänään oli vähän isompi okseri hypättävänä ja eihän siinä meinannut pysyä millään, en uskaltanut enää korottaa, koska tuntui että tulin satulasta yli, kun jaloille ei ollut tarpeeksi tukea.

 

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Bellen hyppytreenit ulkokentällä



Bellen kanssa pääsin tänään kentälle hyppäämään. Se hyppäsi nyt ekaa kertaa kentällä tänä vuonna. Vähän kauhistutti, kun tuo hallinta ei ihan ole kohdillaan aina tuon hackamoren kanssa, mutta alkupukittelujen jälkeen sujuikin jo ihan hyvin. Mentiin jopa ensimmäistä kertaa vesimattoa. Kuvittelin mielessäni ensimmäistä kertaa sille lähestyttäessä jotain megaloikkaa, mutta eihän Belle välittänyt koko matosta ollenkaan. Hyvä näin, vaikka eipä se juurikaan ole mitään erikoisesteitä koskaan kytännyt.


 Sain Belleen jopa vähän vauhtiakin ja videolla näkyvät hypyt olivat jo lähellä sitä mitä siltä haen. Se menee helposti tosi veteläksi, pitkäksi ja hitaaksi. Tänään se pysyi ylhäällä, terävänä ja energisenä. Vähän omalaatuinen etujalkojen tekniikka sillä kyllä on, mutta pääasia että yli päästään. Hackamore on sille omasta mielestäni hyvä hyppykuolaimena, koska se on kuitenkin suht herkkä ja reagoi suuhun kohdistuviin apuihin melko voimakkaasti. Hackamorella se saa hieman vapautta, ja tuntuu sen kanssa hypätessä paljon iloisemmalta. Sileällä se ei kyllä toimi meidän kohdalla valitettavasti ollenkaan.




'
Tämän päivän jälkeen jaksaa taas hymyillä, mutta eilen oli tilanne taas vähän toinen;

Kokeilin kahtena edellisenä päivällä Bellellä kuolainta, ensimmäinen päivä kuolaimen kanssa sujui yllättävän hyvin. Belle oli energinen, eikä vastustellut kuolainta mitenkään erikoisen paljon. Elin jo pienessä toivossa, että ehkä tässä hackamoren kanssa ratsastamisessa on ollut jotain positiivista vaikutusta ja nyt kaikki ongelmat ovat yhtäkkiä "kadonneet". No eivätpä tietenkään olleet. Seuraavana päivänä se oli taas sama vanha itsensä kuolaimen kanssa, ei hyväksynyt sitä suuhunsa ja oli todella rauhaton ja herkkä ratsastaa. Samalla se hidastui koko eläin ja jouduin ottamaan raipan jotta se liikkui eteen. Tämä ratsastuskerta loppui aika lyhyeen, ei ollut järkeä jäädä vääntämään kun kuolain ei sen suuhun kelvannut. Sen verran ratsastin, että sain videota tästä kuolaimella menosta, jotta näen vähän itsekkin eroa. Se aukoo suutaan ja heittää päätään, joten oli selvää ettei kuolain tuntunut hyvältä sille. Videolla sillä on suussaan suora kumikuolain, joka oli täysin uusi kokeilu sille. Aikaisemmin olen käyttänyt pehmeää suoraa kumia, jonka kanssa se on kyllä parempi ratsastaa, mutta ei silti tarpeeksi hyvä.

Lähtöpisteessä ollaan ja seuraavaksi jostain pitäisi löytää vielä erilainen kuolaimeton kokeiltavaksi. Seuraava asia onkin sitten hammas spesialistille suuntaaminen, jos jotain konkreettista vikaa löytyisi ja tähän toivottavasti saataisiin ratkaisu.














keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Taukoa treeneistä

Meillä on ollut pieni maastoilukausi meneillään, kelit ovat olleet niin hyvät ja koko maastolenkki on vihdoin sulanut. Nyt ollaan sitten maastoiltu ihan urakalla kaikilla hevosilla. Ihan hyvä nollaus jokaiselle hevoselle maneesissa pyörimisen sijasta. Jatkan tätä maastoilua nyt vielä viikon loppuun ja ens viikolla mulla onkin talviloma, niin ehdin sitten paremmin tehdäkkin kaikkea muuta hevosten kanssa. Paneudun tähän Bellen kuolainratkaisuunkin paremmin ensi viikolla, luultavasti kokeilen suuhun kuolainta ja lyhyempää kuolaimetonta, jos sellaisen jostain löytäisin läheltä muulla tavalla kuin netistä tilaamalla.
Nyt kun vihdoin olen lukenut vähän enemmän eri malleista ja niiden vaikutustavoista, hokasin myös sen että ehkäpä meidän hackamore on vähän liiaan löysällä! Olen sellainen ihminen, etten mitään halua kiristää missään tapauksessa liian kireällä, enkä edes vähän kireälle. Mutta ehkä tosiaan tuo hackamore voisi olla hieman kireämmällä meidän tapauksessa, sinne mahtuu vähän enemmän sormia kuin kaksi, joka oli ohjeen mukaan suositeltavaa. Jospa tämä auttaisi saamaan avut paremmin läpi.

Löysin tämän blogin, jossa oli paljon tietoa kuolaimettomista. Suosittelen vilkaisemaan!

Tällaista kukkahackamorea haluaisin kokeilla.

Mun sisko on tullut seuraksi Dodolla aina kun on päässyt, niin ei tarvitse yksin mennä.
Välillä kyllä ihmettelen tätä äidin ja mun siskon ihastusta maastoilla vain Dodolla, kun sillä tuntuu olevan aina vähän liian hauskaa maastossa. Se ei meinaa pysyä käynnissäkään, mutta loppumatkaa kohden yleensä rauhoittuu. Se hyppii ja pomppii ilosta ja välillä sieltä on jo vaarana pudotakkin. Belle ja Chekker ovat huomattavasti rauhallisempia maastossa, mutta tietysti jos niistä jompikumpi jotain säikähtää, niin reaktio on nopea ja ehkä vähän raju jos ei ole kovin kokenut kuski. Tämän vuoksi ehkä se jatkuvasti pomppiva Dodo on sitten mielekkäämpi vaihtoehto. Ja kuulemma se tuntuu kaikesta huolimatta tutulta ja turvalliselta Vilnalta, niin ehkä siinä suurin syy suosioon.
Itselle kyllä on mukavampaa, kun hevonen kävelee eikä töpötä pikkuravia innostuksissaan koko maastoa, Dodo on vielä melko vahva ratsastaa eikä oikein kuuntele kunnolla näitä pidättäviä apuja innostuessaan.

Erityisesti Bellen kanssa päätin tätä maastoilua kokeilla, kun niin moni sitä suositteli täällä blogissa, kun joskus kerroin tästä sen hitaasta olemuksesta ensimmäisiä kertoja. Sille ei tunnu maistuvan mikään muu kuin hyppääminen tällä hetkellä. Tai lähinnä tuntuu, että tuosta kentällä vääntämisestä ei vain tällä hetkellä tule mitään, niin pieni tauko siihen on paikallaan. Siihen ei oikein millään saa sellasta vauhdikasta moodia päälle missään tilanteessa, ei edes maastossa, vaikka edellä laukkaa toinen jo kovaa vauhtia.
Juoksutustakin ehdin jo kokeilla, en juurikaan harrasta tätä liinassa juoksutusta, lähinnä ne saavat juosta irti maneesissa josta kyllä jokainen tykkää. Bellen kohdalla juoksutus on aika raskasta, kun siihen saa koko ajan yrittää laittaa lisää vauhtia ja se yleensä suuttuu siitä kun pitäisi mennä matovauhtia kovempaa. Olen oikeasti jo monesti miettinyt, että onko se jostain kipeä, mutta se ei onnu tai näytä kipeältä misään tilanteessa. Eikä se varsinaisesti ole haluton liikkumaankaan, se vain haluaa mennä omaa vauhtiaan.

Chekkerille olen maastoillessa laittanut nenäverkon, tuuli yleensä saa sen nykimään päätään, mutta nenäverkosta on ollut nyt apua tähän ja se saa maastoilla ihan rauahssa, eikä näitä headshaking kohtauksia tule. Vesisateella jätän kyllä silti suosiolla maastoilut välistä.






perjantai 3. huhtikuuta 2015

Draman kyvyt esiin päivä

"Reaktiivinen, hyvä asenne, hyvä jalkatekniikka, hyppää hieman jäykällä selällä"


Yllä sanallinen arvio Draman keskiviikon hypyistä. Toinen hyppykerta on parin viikon päästä.
Alla video keskiviikon hypyistä, huomasin itsekkin tuon elastisuuden puutteen. Taluttaessa se vetää jopa päätään eteen eikä kovin monen muun tavoin rullaa kaulaansa. Näiden nähtyjen hyppyjen perusteella edessä on ruunaus, mutta katsotaan nyt tilanne kuitenkin vielä 3-vuotiaaseen asti ennen lopullista päätöstä. Tässä kehitysvaiheessa on ehkä typerää tehdä mitään lopullisia päätöksiä, takana on vielä lisäksi vähän pidempi saikku joka vaikuttaa ehkä myös.
Viimeksi kun näin sen hyppäävän vuotiaana sillä oli parempi tekniikka takajaloissa, nyt se taas hyppäsi ihan eri tyylillä.
Hienosti se kuitenkin selviytyi päivästä ja käyttäytyi niin kiltisti!

Mielenkiintoista on myös se, että vaikka rakenteeltaan Drama muistuttaa enemmän Beaa, niin luonteeltaan se on ihan samanlainen kuin Belle. Vähän hidas ja muutenkin todella rauhallinen. Tuo hyppyilmekkin on ihan yhtä äkäinen kun Bellelläkin! Bea taas on vähän sen tyyppinen, että kun esteen laittaa keskelle kenttää niin se melkeinpä hyppää sitä kunnes se pakotetaan pysähtymään. 




Kuvat © Lenna Kahisaari








Alla vertailun vuoksi Bellen suoritus hyppytreeneissä samanikäisenä.


tiistai 31. maaliskuuta 2015

Elämä ilman valmentajaa ja miten tähän päädyttiin

Kävin ennen säännöllisesti useammankin kerran viikossa valmennuksessa este- ja koulupuolella. Syy miksi tähän tilanteeseen on päädytty on monien surkeiden kokemuksien yhteensattuma ja tästä syystä luottamus valmennusuhteisiin on täysin poissa. Tuleva teksti on ehkä vähän paikoin kärjistetysti kirjoitettu, mutta kaikki nykyiset mielipiteeni perustuvat puhtaasti omiin kokemuksiini osaksi todella vaikean hevosen kanssa.
Haluan ensiksi sanoa, että valmentajia tarvitaan, jotta ratsastajana kehittyy, enkä halua rohkaista ketään jättämään valmennuksia tämän tekstin vuoksi.

Cheku 5v. ja ekat kisat
Kävin esimerkiksi vuosia samalla valmentajalla, mutta en vuosiin edennyt samalta tasolta yhtään mihinkään. Kun sitoudut viikkovalmentajan otteeseen, ei siitä lähteminen olekkaan ihan helppoa, vähintään suututat valmentajasi ilmoittamalla lopettamisesta...tottakai hän suuttuu kun on yksi rahantulo lähde vähemmän. Olen monet kerrat jäänyt kiinni tähän kierteeseen ja useasti vielä joutunut elämään "vankina" valmentajani silmien alla, kun muilla valmentajilla ei ole saanut käydä.

Todella järkyttävää rahastusta on tullut seurattua myös sivusta ja se on omalle kohdallekkin sattunut. Liian moni valmentajista tekee tätä pelkästään rahasta, eikä aidosta halusta viedä ratsukkoa eteenpäin. En viitsi tähän tarkemman avata tätä kohtaa, menee ehkä hieman henkilökohtaiseksi, kokemukseni on ehkä vähän liian radikaali tänne kirjoitettavaksi.
Kun lopetin viikkovalmennukset, ajattelin että kurssimuotoisilla valmennuksilla saisin asiasta enemmän irti, eikä tarvitsisi ravata viikottaisilla valmennuksilla samalla valmentajalla kuluttamassa hevosta oppimatta mitään uutta. Jos rasitusvammat tulevat peliin mukaan, niin täytyy tajuta itse vetää hevonen pois ja ottaa järki päähän. Valmentajasi ei kuitenkaan maksa siitä koituvia eläinlääkärikuluja.
Cheku elämänsä toisissa kisoissa.

 Näistä kurssiluontoisista valmennuksista oli lopputulemana paha mieli ja suuri summa rahaa hävinnyt taskusta, jotka olisi voinut käyttää järkevämminkin. Totesin, että moni ulkomailta tuleva valmentaja (en yleistä), oli pelkän rahan perässä. Maksammehan täällä suomessa moninkertaisen hinnan mitä he kotimaassaan saavat. Valmennustapa on vähän vasemmalla kädellä tehtyä ja minä en ainakaan saa siitä mitään irti. Ongelmakohtia ei kuunnella, hevosta ei tunneta ja sinut yritetään sulloa samaan muottiin kuin kymmenen edellistä täysin erilaista valmennettavaa ratsukkoa.

Kaikista eniten opin elämäni aikana kun pakkasin kamppeeni ja lähdin saksaan. Mutta sielläkään en oppinut mitään näiden niinsanotusti nimekkäiden 150cm luokkia kisanneiden valmentajien silmän alla. Itku kurkussa kisojen jälkeen, kun Chekker oli kieltänyt luokasta pihalle, vaikka nimenomaan sanoin sen olevan meidän suurin ongelma, mutta tähän asiaan ei vain puututtu. Sain tarpeekseni.
Vastaan tuli sattumalta mua vuotta nuorempi mies, joka oli koko elämänsä ollut tekemisissä vaikeiden hevosten kanssa. Hän lupasi saada Chekkerin hyppäämään. Ajattelin silloin, että mitäköhän tästä nyt tulee, mutta lähdin silti remmiin mukaan. - Onneksi lähdin.
Kokemus oli ehkä yksi elämäni fyysisesti ja henkisesti rankimmista, mutta se tuotti toivotun tuloksen ja enemmänkin.

En voi sanoin kuvailla miten paljon opin yhdellä ainoalla valmennuksella ja vielä täysin vieras hevonen alla joka oli vielä pienempi kuin edessä ollut yksi valtava pysty. Mietin miten puskasta voi löytyä tuollainen helmi valmentajana, kaiken kokemani jälkeen. Muistan sen valmennuskerran varmasti loppuelämäni. Kerrankin joku oikeasti selitti tärkeät pääkohdat koko lajista ja psyykkasi mielentilan täysin oikeaksi.
En muutamaa kotivalmennusta enempää käynyt ja suuntasimme kisoihin, koska se oli Chekulle suurin ongelma. Hän neuvoi aina kisoissa ja oli aina verkassa auttamassa, ratsasti hevosen kanssa jopa alle luokan, jotta se ei mulle olisi niin hankala. Suurin muutos oli, että hän todella ratsasti hevosta, hyppäsi sillä ja huomasi sitä kautta sen ongelmat ja osasi ne ratkaista. Tämä on mielestäni avain hyvään valmennusuhteeseen, valmentajan pitää tuntea valmennettavan hevonen!
Kun on kyse ongelmahevosesta, ei ole ratkaisu hinkata viikosta toiseen etenemättä samoja asioita, hevonen kuluu ja mistään ei tule mitään.

Cheku saksassa, 135cm
Tulin takaisin suomeen allani oikeasti todella laadukas hevonen, mille ennen lähtöä kukaan suomessa ei osannut tehdä mitään, tai johtuneeko motivaation puutteesta, mutta sillä nyt ei tässä tilanteessa enää ollut väliä. Jos en olisi lähtenyt, kamppailisin edelleen täällä 90cm tasolla kieltävän hevosen kanssa edistymättä mihinkään.
En halunnut palata vanhoihin kaavoihin ja pelkäsin että joku vielä saa hevoseni pilalle. Jäin muutamaan yrityksen jälkeen yksin ja sillä tiellä olen edelleen. Tunnen hevoseni, tiedän miten sitä pitää ratsastaa ja millä se toimii.
Chekker ei ole kieltänyt moneen vuoteen, sillä on aivan eri asenne hyppäämiseen, se rakastaa sitä nyt, eikä pelkää kuollakseen kuten ennen. Olen läpikäynyt sen kanssa jo tien mikä ei johtanut mihinkään ja epätoivon vallassa miettinyt miten minun kohdalleni sattui juuri tämä stoppari joka pelkää kaikkea.
Yksi valmentaja on tullut vastaan, joka on rehellisesti myöntänyt ettei oikein osaa valmentaa Chekkeriä.  Arvostin sitä rehellisyyttä todella paljon ja homma toimikin hetken aikaa kun selitin millä tyylillä valmentajani saksassa sai sen toimimaan. Chekkerin tyyli on ehkä erikoisin mitä mulle on koskaan tullut vastaan ja sen sisäistäminen vaatii hieman ennemmän paneutumista asiaan. Suurin virhe on yrittää läntätä sitä samaan muottiin kuin kaikki muutkin.

Olen ollut tyytyväinen päätökseeni selvitä yksin Chekkerin kanssa. Hieman hankalaa on löytää sopivaa väliä kasata itselleen esteet ja hypätä kolme hevosta, kun varsinkin illat hukkuvat muiden valmennuksiin ja ratsastuskoulutunteihin. Tämä on ainut ongelma mikä mulle on tullut vastaan tässä ratkaisussa. Uskon selviäväni tällä omalla tasollani toistaiseksi ihan hyvin, jos tässä 130-140cm luokkia pitäisi hypätä, niin voi olla että siinä vaiheessa joutuisin miettimään kuvion uusiksi. Bellen kanssa olen miettinyt jotain valmentajaa jolla olisi nuorista hevosista kokemusta, koska se on ihan tavallinen hyppääjä eikä sillä ole mitään ongelmakohtia, nuoren hevosen kanssa ehkä kaipaisi jotain ammattilaisen silmää katsomaan sivusta. Mutta olen kyllä myös miettinyt, että jos selviän Chekun kanssa yksin, niin selviän kyllä Bellenkin kanssa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tilannekatsaus

Nettiongelmien vuoksi tähän kirjoitteluun tuli vähän ikävä tauko, mutta nyt täällä taas.

Drama on kuntoutunut niin hyvin, että osallistuu nyt kyvyt esiin kisaan keskiviikkona. Menen sinne paikan päälle katsomaan miten sillä hyppääminen nyt sujuu. Toivottavasti hyvin, mutta mitään ihmeitä en nyt tässä tilanteessa odota.

Dodolla huomasin jo aikaa sitten pieniä karvattomia laikkuja kaulassa, en pitänyt sitä alkuun kovin vakavana. Nyt kuitenkin muutama päivä sitten satulavyöhön ilmeisteyi karstamaista "hilsettä". Ja sitä löytyikin sitten reilummin mahan alta, kainaloiden lähettyviltä. En ymmärrä mikä sillä on, ei vaikuta kutisevan tai arkovan näitä alueita kuitenkaan. Nyt sillä toistaiseksi mennään kuitenkin ilman satulaa ja pesen koko hevosen hexosililla kun ilmat vähän lämpenevät. Ikinä ei tällaista ole tullut vastaan ja mikään löytämistäni ihosairauksista ei täsmää näiden oireiden kanssa mitä siltä nyt on tullut esiin. Jonkunlaista sieni-infektiota tämä kuitenkin omaan silmään näyttäisi olevan.





Chekkerin kohdalla ratsastettavuus on taas parantunut, mutta muutama päivä sitten tuli taas pieni jumi. Seistiin keskellä maneesia, Cheku käsihevosena ja yhtäkkiä se meni oudoksi ja nenä jäi taas kohti maata. Hieroin sitä hetken ja alle minuutin jälkeen tilanne olikin taas ohi ja Cheku ihan normaali. Huolestuttavan usein nyt tullut nämä kaksi viimeisintä, kun edelliskerroista on jo useampi vuosi aikaa. Sen kanssa täytyy nyt katsoa päivä kerrallaan mihin suuntaan lähtee menemään.

Bellen kanssa hackamorella ratsastaminen on välillä yhtä taistoa, hyviä pätkiä löytyy mutta tuntuu että hukun etupainoiseen tai pitkään ja jäykkään hevoseen, ja kaikki tämä johtuu siis hackamoresta. Sitkeästi olen pysynyt hackamoressa, mutta nyt alkaa tuntua että tämä on jo itsensä rääkkäämistä. Belle ei vain ole hyvä tuolla hackamorella sileällä, ehkä hypätessä se toimii, mutta en saa siihen juurikaan mitään otetta perusratsastuksen puolella ja pelkään että se ei edisty tästä enää, jos kuolain pysyy samana. Jos vaihdan kuolaimeen, niin oletettavasti saan taas tahmean ja suustaan kipeän hevosen takaisin alleni... Voi olla, että ehkä kokeilen kuolainta, jos vastusteleminen alkaa samantie, niin sitten täytyy ehkä vain yrittää löytää apu hammas spesialistilta, mutta niihin on niin järkyttävät jonot että väkisinkin menee pari kuukautta hukkaan.

Pää pitkänä laukkaamista, tämä on sen yleisin tapa liikkua nykyisin laukassa, usein myös vetää päätä alaspäin ja tällöin pitenee vielä entisestään.
Tässä kuvassa lähtee taas painamaan päätään alas ja kiihdyttämään vauhtiaan, hetken päästä siirtyy laukkaan ja alkaa pukittelu. Yritän aina välillä, varsinkin laukassa nostaa sitä käsillä pois maasta, mutta apua tästä on vain hetkeksi ja tilanne on tovin päästä jälleen sama.


Tässä on edes siedettävä hetki, pää on pitkänä, mutta se ei ainakaan paina kädelle.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kisapostaus

Lauantain kisoissa ekana oli vuorossa Belle 60cm luokassa. Sen lähtövuoro oli melkein heti ponien jälkeen ja verkka siis vilisi näitä pieniä poniratsukoita, yritä siinä sitten selvitä 4-vuotiaan kanssa joka oli elämänsä toisissa kisoissa ja vielä ilman normaalia kuolainta. Noh, sain kaksi verkkahyppyä otettua, sitä lähinnä pelotti hirveä vilinä ja vierestä suhaavat hevoset. Lisäksi se vielä pukitteli ihan älyttömästi, luulin jo että putoan jo verkassa.
Sitten päästiin lopulta radalle ja mulla olikin yhtäkkiä alla ihan eri hevonen. Se kylmän rauhallisesti käveli katsomopäätyyn ja käyttäytyi muutenkin tosi rauhallisesti. Nollanhan se hyppäs ja olen siitä todella ylpeä, niin hienosti pikkuinen suoriutui toisista kisoistaan. Hackamorekin tuntui radalla tosella hyvältä ja eteneminen oli paljon omaehtoisempaa kun viimeksi sain lähinnä työntää sitä eteenpäin joka askeleella. Seuraavissa kisoissa voi ehkä jo hypätä tasoa isommalla korkeudella.



Kaikista kisakuvista kiitokset Netta Uusinokalle!


Vähän kaukaa jouduttiin loikkaamaan, kun kulmista lähestyminen ei ihan vielä ole niin sujuvaa.




Seuraavana vuorossa oli Dodo samassa 60cm luokassa...en oikein tiedä mikä sillä naksahti päässä, mutta ei se tollanen vielä kertaakaan ole ollut. Verkassa se oli aivan mahdoton, hypyistä sain pysäytettyä sen päin seinää ja lähinnä koko verkka meni riehumiseksi. Kuolaimeksi laitoin kuitenkin pelhamin, mutta tuntui ettei se reagoinut siihen millään tavalla. 
Ajattelin että radalla se rauhoittuisi, mutta ei...  Sain laukan nostettua ja seuraavan kerran hallinan sain viimeisen esteen jälkeen kun seinä tuli taas vastaan. Mua lähinnä nauratti koko radan ajan, Dodo oli niin huvittava, ihan kuin se olisi päättänyt olla oikein iskussa ja painaa täysiä koko radan läpi. Se vähän korvaa tuota taidon puutetta olemalla täys pommi. Ihan tyytyväinen kuitenkin olin, kun rata meni puhtaasti, mutta luojan kiitos ei ollut kyse korkeammasta luokasta, koska Dodon arviointikykyyn en kyllä meidän esterataa luovuttaisi, mitään järkeä siinä menossa ei kyllä ole.







Kuten näkyy, jarrut oli vähän hukassa ja koko rata oli yhtä isoa pidätettä alusta loppuun!




Chekun kanssa hyppäsin ensimmäisenä 80cm luokan, täytyy myöntää että ehkä jäi Dodon jälkeen  vähän jarru päälle ja himmailin vähän liikaa. Osasyynä oli myös se, etten ihan varma ollut oliko se kunnossa, kun sen käytös verkassa oli ihmeen rauhallista. Mitään muotoa en siltä missään välissä ole viimeviikon jumin jälkeen vaatinut ja tänäänkin ratsastin sen ihan pitkänä, se toistaiseksi tuntuu sille ihan hyvältä vaihtoehdolta nyt ja näillä mennään kunnes toiselta alkaa tuntumaan. Radalta tuloksena oli perusradalta yksi aikavirhe, hieman harmitti että sekunnista oli kiinni, mutta pääasia nyt tietysti oli puhdas rata. 

Seuraavana hypättiin 90cm, täytyy sanoa että tämän jälkeen olin hieman masentunut. Cheku hyppäsi hyvin ja rata tuntui omaankin mieleen siistiltä ja hyvältä. Lopputuloksena olis siis puhdas rata, mutta taas kerran yksi aikavirhe perusradalta. Pieni masennus tuli ehkä siitä, että mielestäni tuolla ratsastuksella ja temmolla ei pitäisi joutua kärsimään aikavirheestä. Mitään en tuossa 90cm radassa muuttaisi, se oli Chekulle tuolta tasolta mielestäni oikein hyvä rata joka sopii sen tyyliin todella hyvin. Ensi kisoissa nostan sillekkin rimaa, nyt ehkä riittää jo nämä miniluokat sen osalta, kun näyttää sujuvan kisaaminen kuitenkin kaikkien näiden ongelmien jälkeen todella hyvin. Seuraavissa kisoissa voisin jo hypätä 100 & 110cm, mutta katsotaan miten treenit sujuvat ja mennään sen mukaan.
Chekun kanssa en lähtis mitään ihan älyttömiä kaahailuja tekemään, puhdas ja siisti rata on aina ollut mulle se pääasia. Ne tässä kuitenkin periaatteessa saatiin, eli tyytyväinen olin jokaiseen hevoseen, hyvin hyppäsivät! :)

Cheku 80cm luokassa



Chekker 90cm (Alussa sisko ja pikkuinen Enzo katsomassa kisoja <3)










perjantai 13. maaliskuuta 2015

Huomisten kisojen pohdiskelua

Huomenna meillä olis kisat ja tarkoituksena olis hypätä seuraavat luokat;

Belle 60cm
Dodo 60cm
Cheku 80 & 90cm


Bellen tämänaamuisen ratsastuksen perusteella en tiedä selviänkö hengissä sen kanssa kisoissa tuolla hackamorella. Se aamulla kyömypukkeili vähän väliä eikä kääntynyt mihinkään, ei oikein kuunnellut mitään.
Mietin jo kuolainten laittamista kisoihin, mutta päädyin kuitenkin lähteä yrittämään tuolla hackamorella. Kokeiltava se on nyt kuitenkin ja uskon että kuolaimella tulee vielä enemmän ongelmia. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Belle tänä aamuna poseeraamassa :)


Dodolta en odota mitään erikoisempaa, toivon että se ei tee mitään äkkistoppeja ja pyrin tietenkin ratsastamaan sen niin ettei niitä tulisi. Täytyy ehkä ottaa raippa mukaan radalle, jos sen mukanaolo vähän auttaisi, vauhtia ei kyllä yhtään tarvittais sen kanssa lisää.

Chekkerillä meni viime viikolla kaula jumiin, sen kuolain oli niin kulunut ettei sitä oikein enää viitsi käyttää, joten kävin ostamassa uuden. Kaupasta ei kuitenkaan löytynyt täysin samanlaista joten ostin happy mouthin suoran kuolaimen (joka ei siis taivu ollenkaan). Ratsastin sillä samaa aikaa kun maneesissa hypättiin, se stressasi sitä jonkun verran ja hyppeli pitkin seiniä eikä malttanut seistä paikoillaan, sitä joutui siis vähän pidättelemään normaalisti enemmän.
Kun pääsin talliin, vein satulaa ja kun tulin takaisin oli sillä kaulassa ns kipupiikki ja se oli "jämähtänyt" alas. Tämän takia pelkään vaihtaa näitä Chekun varusteita ja nyt tämän kerran kun ensimmäisen kerran vaihdoin, niin tässä lopputulos...

En tiedä kummasta tuo kipupiikki johtui, se meni ohi muutamassa minuutissa, mutta se kyseinen ratsastuskerta erosi kuitenkin kahdella tapaa "normaalista" ja ilmeisesti se oli syynä tähän. Chekker oli tämän takia viimeviikon loppuun irtojuoksutus liikutuksella, kun en en uskaltanut sillä oikein ratsastaa tämän jälkeen, jos siellä kaulassa jotain kipuilua on.
Tämä kaikkihan johtuu siis sen kaularangan nivelrikosta ja se oireili viimeksi näin lähes 2-vuotta sitten.

Tämän viikon maanantaina kipusin sen selkään ja se on saanut siitä asti liikkua todella vapaasti, en ole halunnut vaatia siltä mitään. Se on mennyt eteenalas ja hölkötellyt koko viikon. Huomenna on kuitenkin kisat ja ja saa nyt nähdä miten käy, kyllä siitä huomaa jos se on kipeä, joten täytyy sitten perua, jos tuntuu huonolta.
Kovin isoihin luokkiin en sitä onneksi ilmoittanut jo senkin takia, että mun täytyy ehtiä itse kolmeksi töihin.



Drama on taas terve ja mukana harjoutuksissa! Niin hieno siitä on jo tähän mennessä kasvanut <3