La Bella's

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Parempia päiviä odotellessa...

Ikuinen huono tuuri jatkuu.

Bellen ontumiselle löytyi syy melko pian kun viimeksi tästä kirjottelin. Seuraavana päivänä oli tallilla vastassa kolmijalkainen hevonen ja siitä se paniikki alkoikin. Oireiluun nähden olin ihan varma, että nyt kävi varsan kanssa kuten Delinkin kanssa, eli vakava jännevamma.

Belle vietiin torstai-iltana hyvinkään klinikalle päivystykseen. Siellä mietittiin murtumaa tai kaviopaisetta. Kaviopaiseeksi diagnoosi kallistui (onneksi!) ja tällä hetkellä haudutellaan jalkaa ja kengittäjä tulee katsomaan tilanteen. Paiseita oli käsitykseni mukaan kaksi, ei kovin isoja, mutta syvällä. Käsitykseni mukaan niitä ei ole helppoa puhkoa syvältä ja tulehdusvaara on sen jälkeen suuri. Puhkoa ne kuitenkin täytyy jokatapauksessa, vaikka joku jo sanoi että pitäisi odotella että mätä tulee omia teitään ulos. Oman käsitykseni mukaan tähän pisteeseen ei saisi mennä.

Toistaiseksi Belle on kävellyt hyvin, astuu käynnissä jalan päälle ontumatta kipulääkkeen kanssa ja ilman.

Tämä onneksi saadaan kuntoo, vaikka saikku tulikin ikävästi juuri kauden alkuun!

Chekun kaulan kanssa on myös ollut ongelmia, pää on jäänyt jumiin pari kertaa. Tämä on ikuinen mysteeri ja ainainen stressin aihe. Se jää aina jumiin karsinassa, ei ikinä ratsastaessa, enkä näe siinä liikutuksen ohella kivun merkkejä, päinvastoin se on aina tyytyväisenä menossa mukana.
 HS oireet ovat edelleen pysyneet hyvin kurissa nenäverkon kanssa. Mikä on todella hyvä asia juuri nyt.

Ostin sille testiin nyt UV-hupun tarhailuun, josko tämä vaikuttaisi positiivisesti ja vähentäisi näitä mystisiä pääjumeja.
Toivo parempaan tulevaisuuteen hiipuu aina välillä, mutta en osaa luovuttaa vielä tähän, vaikka pakko on myöntää että välillä fiilis on todella epätoivoinen.




Draman kyvytesiin karsinnat eivät menneet ihan odotetusti. Mun puolesta se sai käytöksestään 10+, se käyttäytyi edelliskertaan verrattuna narun päässä todella fiksusti! Lastauksessa käveli suoraan traileriin molemmissa suunnissa, vaikka paikalla olikin hieman härdelliä.

Hyppäminen sen sijaan oli huonompaa kuin viimekerralla. Se alkoi väsyä loppua kohden ja tekniikka huononi. Lisäksi se hyppäsi jostain syystä vähän vinosti.
Lähes kaikki arvosanat jäivät tyydyttäviin, mikä mun omasta mielestä ei vastannut Dramaa ollenkaan. En olettanut huikeita tuloksia, mutta en näin huonojakaan. Mutta ei vaan ollut meidän päivä tänään.
Rehellisesti se kuitenkin hyppäsi kaiken, eikä edes kolautellut puomeja, joten varovaiseksi ja rehelliseksi hyppääjäksi voisin sitä kuvailla. Etujalkojen tekniikka sai tänä vuonna kehuja, viime vuonna kehuja sai takapään tekniikka, joka tällä kertaa ei ollut yhtään niin lennokasta kuin viimevuonna.

Se ei myöskään edusta nyt muodissa olevaa kevytrunkoista estehevosta, vaan on vähän vankempi malli. Ei mielestäni kuitenkaan liian raskas, vaikka joidenkin mielestä ehkä sitäkin.

En kuitenkaan kasvattanut näitä hevosia muiden silmiin sopiviksi, vaan itselleni. Ja tässä kohdassa olen onnistunut kyllä hyvin, koska tykkään kaikista kolmesta Delin varsasta ja varmasti jokaisesta kasvaa rehellisiä ja hyviä hyppääjiä! Niihin ei todellakaan tarvitse olla pettynyt. :)



torstai 7. huhtikuuta 2016

Kuulumisia

Pitkästä aikaa taas täällä. 

Nyt talvilomalla sain vihdoinkin aikaiseksi kertoa kuulumisia ja niitä onkin kommenttiboksissa jo useampaan otteeseen kyselty. Kiitos kärsivällisyydestänne! :)

Cheku oli koko alkuvuoden (2,5kk) sairaslomalla mystisen ontumisen vuoksi, nyt se on onneksi ollut 3vko terveenä ja olen sillä alkanut kevyesti ratsastamaan. Epäilin aluksi vikaa kintereissä, mutta kun tämä ontuminen kuitenkin loppui, eikä ole rasituksesta huolimatta palannut, niin voihan toki olla mahdollista että oli saanut potkun Belleltä.
Toivon mukaan ehdin sen kuntouttamaan ja päästäisiin edes parit kisat ennenkuin joku taas jostain päästä tökkää sen kanssa.

Toistaiseksi hs-oireilu on ollut lähestulkoon poissa kokonaan pientä pärskimistä ratsastaessa lukuunottamatta. Olen ihmetellyt tätä koko alkuvuoden, että mitä on oikein tapahtunut. Mutta tiedän myös että ei tässä ihmettä ole käynyt ja tauti hävinnyt kokonaan, kyllä se sieltä vielä oireineen palailee...valitettavasti. Mutta pitää olla onnellinen tästä hetkestä!

Viimeisin haava...
Belle taas on toistaiseksi oikea murheenkryyni. Se on vähän väliä telonut takajalkojaan tarhassa ja viimeisin tapaturma tuli noin 2vko sitten. Haava oli todella syvä ja sitä ollaan nyt pari viikkoa paranneltu. Toissapäivänä oli tarkoitus palata selkään, mutta yllätys yllätys Bellepä ontuikin sitten etujalkaansa. Luultavasti riehunut tarhassa ja venäyttänyt sen, mitään turvotusta ei ole, mutta pieni lämpöero verrattuna toiseen jalkaan. Joten nyt sitten saikkuillaan kunne sekin on kunnossa. 

Todella masentava tilanne, koska Bellen oli tarkoitus päästä aloittamaan kausi jo 2vko sitten ihan kunnolla. Oltiin menossa riders inniin hyppäämään nuorten hevosten metrin luokkaa. Useammat kisat ovat nyt jääneet tämän vuoksi välistä ja harmitus on melkoinen...
Belle on ollut treeneissä todella hyvä ja ollaan hypätty jo 110cm tehtäviäkin. Se on ottanut ison harppauksen esteillä ja toimii lähestulkoon aina tasaisen hyvin. Ero Chekun kanssa hyppäämiseen on aivan älyttömän suuri, Belle on tasaisen varma ja Cheku täysin ääripää, vaikka varma sekin, mutta kaikkea muuta kuin tasainen!


Belle tämän kauden ekoissa kisoissa pelkäämässä katsomopäätyä ennen radan alkua.
Ainut tuore kuva minkä siitä löysin... :D
Dodo on toistaiseksi keskittynyt vain koulupuolella työskentelyyn. Se on huomattavasti potentiaalisempi ja enemmän omiaan koulupuolella. Se kävi jopa lainakuskin kanssa kouluradalla ensimmäistä kertaa ja sijoittui HeC luokassa sijalle 3. prosentein 66,5%. Toivon mukaan se ehkä nähdään useamminkin koulukisoissa tästä lähtien.
Mutta täytyy sen kanssa kyllä ottaa vähän hyppäämistäkin mukaan ohjelmaan, koska suurella todennäköisyydellä pääasialliset estehevoset ovat taas osan kautta hajalla ja Dodo joutuu vähän tuurailemaan.
Olen saanut vähän helpotusta tähän touhuun, kun Dodolla käy 2krt/vko vuokraaja, jotta ehdin Dramaa käydä laittamassa satulaan. Äiti tosiaan on vieläkin sairaslomalla ja kaikki hevoset mun vastuulla.




Drama, meidän rasavilli muutti vähän aikaa sitten tänne Lohjalle. Ei tosin samaan talliin missä meidän muut hevoset majailee, vaan 30minuutin ajomatkan päähän Karjalohjalle. Sieltä löytyi sopiva maneesitalli nuorelle orille ja Drama on kyllä viihtynyt todella hyvin.
Drama on nykyään...noh...Drama! Eipä sen kanssa päivää ole ilman vääntämistä. Mutta on se kyllä kaikenkaikkiaan nuoreksi oriksi melko järkevä tapaus. Mutta on se tietysti haastavaa pitää oria tallilla missä liikkuu muitakin ihmisiä/hevosia, helpompaa tämä olisi ihan ikiomalla tallilla. Voikin olla, että se todennäköisesti on kohta tämän vuoksi ruuna. On jo fyysisesti melko rankkaa käsitellä sitä ja mun muut hevoset on jo ihan enkeleitä verrattuna Dramaan.
Se käy nyt vielä toisen osuuden kyvytesiin karsinnoista ja katsotaan varmaankin sen jälkeen sitten sitä ruunausta.

Sen selässä olen jo kahdesti ollut, tässä asiassa se on ihan mallioppilas, vaikka kaikessa muussa joudutaankin vääntämään rautalangasta. Ihan huikeasti on käyttäytynyt molempina kertoina ja nyt ollaan jo vähän ravattu, menty itsenäisesti käynnissä ja opeteltu pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä. Normaalisti en etenisi näin "nopeasti", mutta en pääse niin usein sitä laittamaan ja kesä on tulossa jo vastaan, joten tahti on vähän ripeämpää kuin aikasemmin. Tosin tietysti mennään Dramaa kuunnellen, mutta kuten sanoinkin, se on ottanut tämän ratsun roolin hyvin vastaan.

Draman selässä toista kertaa.









tiistai 19. tammikuuta 2016

Vihdoin taas postaus...

Vihdoinkin taas täällä. Pahoittelen olematonta postaustahtia, mutta olen todella kiireinen juuri alkaneen koulun, työn ja hevosmäärän kanssa. Äitini on edelleen sairaslomalla, joten ei mulla juurikaan jää aikaa mihinkään ylimääräiseen, sen vuoksi blogi on jäänyt toistaiseksi taka-alalle.


Cheku

Cheku on ollut taas tosi pitkään saikulla, milloin mistäkin syystä. Ensin lähti kengät ja niitä odoteltiin pitkien pyhien vuoksi melkein pari viikkoa.
Kun ne vihdoin saatiin jalkaan olivat kaviot jo todella kuluneet, tästä syystä se ontui molempia etujalkoja ja yllätysyllätys myös toista takajalkaa. Tämän vuoksi se on nyt kävellyt, takajalan ontumiselle en ole keksinyt mitään järkevää syytä, mutta toivon sen menevän ohi ilman kummempia toimia.

Lisäksi Chekun hs syndrooma alkaa taas näyttää olemassaoloaan, toivon mukaan oireet pysyisivät kurissa, mutta odotettavissa saattaa kyllä olla rajumpia oireita, koska tauti yleensä pahenee vuosi vuodelta. Toistaiseksi turpaverkko varmasti auttaa ratsastuksessa, mutta jos pääjumit alkavat taas samaa tahtia mitä viimevuonna, niin voi olla että olen taas kerran vaikean päätöksen edessä. Mutta itse uskon niiden olevan seuraus kesän tuomasta lisääntyneestä pään viskomisesta. Toivon kyllä ihmettä tämän asian suhteen, mutta pelkään silti tietäväni mihin tämä saattaa johtaa.

Älyttömintä tässä asiassa on se, että mikä ihme tekee hevosesta lähes oireettoman välillä elokuu-joulukuu, mutta painajainen alkaa aina tammikuussa ja pahenee mitä lähemmäs kesää mennään. Jokainen vuosi toistaa samaa kaavaa. Ja minkä ihmeen vuoksi hevosen pää jää jumiin aina kesällä, muttei ikinä talvella/syksyllä. Tämä menee aivan yli mun ymmärryksen, eikä kukaan eläinlääkärikään tunnu haluavan uskoa tällaista teoriaa. Mutta kyse ei mitenkään voi olla kaularangan nivelrikon aiheuttamasta headshaking syndroomasta, koska se ei olisi silloin vuodenajasta riippuvainen. Mietin lähes päivittäin pääni puhki syitä tälle, mutten ikinä keksi järkevää selitystä. Seuraava yritys on pukea Chekulle  markkinoiden paras uv/headshaking huppu päähän mikä suojaa korvia, nenää ja silmiä. En tiedä mitä pitäisi eliminoida, mutta jostain täytyy taas lähteä.



Belle

Belle on kehittynyt ihan hirmuisesti! Siitä pitäisi saada videota tänne blogin puolelle, kun on vaikea sanoin tällaista kuvailla.
Mutta sen hyppytyyli on jo hieman terävöitynyt, ongelmana on ollut  että se helposti on todella löysä ja flegmaattinen. Ajattelin jo että se on loppuelämänsä tällainen, mutta sitten se alkoi erikoisesteillä hieman skarpata ja saatiin siltä terävämpää tekniikkaa esiin. Se on myös iso hevonen, joten sillä ei juurikaan työtä ole päästä tämänhetkisistä 90-100cm esteistä yli, mutta kehitys on ylöspäin ja se on tärkeintä.
Laukanvaihdot opetin sille myös ja nyt ei sitten muuta tehdäkkään. Se innostui niistä vähän liiaksikin ja vaihtaa nyt sitten vähän väliä laukkaa. Pienenä lisänä on tullut "laukanvaihtopukit" ja muu ylimääräinen riehuminen, joista nyt yritetään päästä eroon.
Kuolaimella on toistaiseksi pärjätty ihan hyvin, käytössä on edelleen nova-kuolain, enkä ole sitä nyt hetkeen vaihtamassa muuhun, kun on vihdoin toiminut jo pidempään hyvin sen kanssa. Mutta kaiken varalta tilasin sille mittatilauksella hackamoret, joiden pitäisi sopiva paremmin meidän käyttöön, kuin nykyiset jotka vähän ovat sille liian heppoiset ja se pääsee niillä riepottelemaan mua vähän liikaa.






Dodo & Drama

Meidän Doppis on kehittynyt myös aivan älyttömästi. Kaahottavasta lihapullasta on tullut ihan kiva paketti, vaikka töitä vielä riittääkin. Olen pääosin keskittynyt koulupuolelle sen kanssa ja jättänyt hyppäämiset sivuun. Hankin Dodolle koulusatulankin, joka oli kyllä loistava hankinta sille.
Energiaa sillä riittää edelleen, mutta laukan kanssa ollaan saatu paljon töitä tehtyä ja nyt kokonaisuuskin näyttää jo paremmalta, kun kaahottaminen on saatu minimiin. Vahvuudesta tuskin koskaan pääsen eroon, mutta siirtymiset olen jo saanut yllättävän hyviksi eikä laukka-ravi siirtymiseen enää mene koko pitkää sivua.

Draman suhteen tilanne on vieläkin yhtä kysymysmerkkiä. Se kääntyi nyt 3-vuotiaaksi ja nyt voi vihdoin aloittaa sen laittamisen satulaan. Ongelmana vain on, että hevonen on ypäjällä, eikä täältä Lohjalta käsin oikein onnistu siellä asti käydä, saatika ole aikaa siihen. Pihatossa se saa nyt olla muistaakseni talven loppuun, mutta sitten olisi tarkoitus tehdä mahdollisia siirtopäätöksiä ja näistä ei vielä ole mitään suunnitelmia.
Nyt se on onneksi sentään pysynyt terveenä *kopkopkop* ja toivottavasti pysyy jatkossakin.



Loppuun laitan vielä varmasti odotettuja kuvia nyt jo 4-vuotiaasta Beasta! Kävin sitä katsomassa pitkästä aikaa ja räpsäsin muutaman kuvankin kun Tea sillä ratsasti. 











sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Vastauksia

Draman nykytilanne/tulevaisuus?

Se on edelleen ypäjällä. Toistaiseksi *kopkopkop* terveenä pihatossa kavereidensa kanssa.
Sen tulevaisuutta en ole vielä miettinyt tarkemmin, mutta ruunaus varmaankin edessä ja mulle se varmaan tulee jonon jatkeeksi. Tosin fakta on se, että neljään hevoseen päivässä ei mulla yksin aika riitä. Jotain varmaan täytyy tehdä, mutten yhdestäkään halua luopua.



Koska Drama tulee kotiin?

Tarkkaa tietoa ei ole, mutta kun muita 3-vuotiaita aletaan kouluttaa ratsuiksi on Draman aika siirtyä, koska pihattopaikkaa ei enää sen jälkeen ole. Eli talven lopussa koittaa ratkaisevat hetket!



Meinaatko itse laittaa Draman satulaan?

Eiköhän se samassa mene missä nämä muutkin omat. :)



Pidätkö sen orina vai ruunaatko?

Näillä näkymin ruunataan.



Tavoitteet ensivuodelle/kaudelle?

Belle on ehkä ainut kelle uskaltaa laittaa tavotteita ja ikäluokkiin tähdätään ainaki näillä näkymin. Dodo kisaa sen mitä kisaa ja Chekker kisaa jos ei oireile, mutta todennäköisesti oireilee kuitenkin taas koko kesän, mutta sen näkee sitten.






Mitä teidän muille eläimille kuuluu?

Tango koira meiltä lähti taivaaseen, mutta siskon Enzo koira joka täälläkin on vilahtanut voi hyvin, sekin täytti vuoden vähän aikaa sitten.
Kissat nukkuu kaiket päivät, mutta niidenkin kanssa on mennyt mukavasti. :)



Mikä sun pitkän tähtäimen tavoite on hevosten kanssa?

Elän päivä kerrallaan. Jos rupee liikaa toivomaan, niin huomenna on kaikki vaivaisia... :D



Mitä haluaisit tehdä "isona"?

Taidan olla jo "iso", mutta vastauksen kun tuohon keksisin niin se ratkaisisi monta asiaa.
Joku koulutus pitää kuitenkin saada mahd pian aloitettua, jotain tässä onkin jo virotteillä siltä osin.


Muuttaisitko pois kaupungista jossa asut, jos sulla ei olis hevosia?

Ehkä korkeintaan opiskelun takia, mutta en usko että sellaista tilannetta tulisi, että Lohjalta haluaisin pois muuttaa.



Mitä olette tykänneet asua ylätallissa?

Kaikkeen tottuu :)



Onko teidän hepat vierekkäisissä karsinoissa?

Samalla käytävällä, Belle ja Cheku vastakkain ja Dodo käytävän ekassa boksissa.



Miksi et käy valmennuksissa?

Bellen kanssa varmaan alan käymään, mutten mitään viikkovalmennusta halua sillekkään. Toistaiseksi on ikää sillä ollut sen verran vähän etten ole nähnyt tarvetta valmentautua. Se on kasvanutkin vielä, niin ollaan menty fiiliksen mukaan.

Chekker on niin omanlaisensa niin tyyliltään kuin terveydeltään ja terveydellisten syiden vuoksi olen valmennukset sen kanssa pistänyt lopullisesti jäihin. Monet haluavat sen tietynlaiseen muottiin joka on todettu huonoksi monet kerrat. Se hyppää ja kisaa sen verran minkä itse sen kohdalla parhaaksi näen.




Onko Chekun pää jäänyt vielä jumiin?

Ei ole, elokuusta asti mennyt ilman ongelmia! Toivon että näin toimisi jatkossakin, mutta pahoin pelkään kevään tuovan vaivat taas takaisin.



Asutko vielä vanhempien luona?

En asu :)



Kuinka usein käyt katsomassa Dramaa?

Nyt en ole ehtinyt, kävin viimeksi kesällä, sitä ennen kyllä säännöllisesti.
 Tarkoitus on mennä kyllä mahd pian, kunhan saan jostain revittyä ylimääräistä aikaa.


maanantai 16. marraskuuta 2015

Vihdoin täällä taas!

Aloitettuja postauksia on kymmeniä, valmiinakin muutama, mutta miksi niitä ei ole julkaistu?
Mulla ei tunnit oikeasti meinannut vuorokaudesta riittää kun oli pääsykoe, kolme hevosta ja työ. Pääsykoe on nyt ohi ja sen osalta voin hengähtää. Vapaapäivä on kuitenkin täysin vieras käsite tällä hetkellä.
Mun äiti on edelleen poissa pelistä ja hoidan hevoset yksin, tallilla ramppaan välillä kolmesti päivässä, kun aina ei ehdi kaikkea kerralla hoitaa.
Myös meidän 13-vuotias koiravanhus Tango tuli pitkän ja hyvän elämänsä päähän ja jouduttiin nukuttamaan ikiuneen. Ikävä on valtava, kun vastaan ei tule enään iloista Fifiä häntä heiluen...

Tällä hetkellä Dodo ja Belle ovat olleet flunssassa jo jonkun tovin, liikunta niiden osalta ollut viimeiset 1,5vko maksimissaan kävelyä/tarhausta.  Dodo oli jo niin pommi, että sitä en narun päähän uskaltanut enää ottaa. Toivottavasti kohta lopullisesti ohi ja pääsevät nekin takaisin liikkeeseen. Muutaman päivän olen nyt kevyesti ratsastanut ilman köhimistä.
Chekker säästyi onneksi tältä rumbalta, kerrankin!

Tähän väliin on mahtunut kaikenlaista raspausta, rokitusta, kisoja...
Raspauksesta Bellen osalta mainitsen, että sen suusta ei löytynyt mitään kovin suurta. Yksi sudenhammas ja lieviä piikkejä, ne tuskin ovat syynä sen oireiluihin. Sen kanssa sama meno on jatkunut, suu on edelleen huono ja kielen heittäminen jatkuu edelleen. Hetken menen nyt kuolaimella ja katson muuttuuko parempaan vai vaihdanko hackamooreen kokonaan, niin epämielyttävältä vaihtoehdolta kun se tuntuukin.

Kisoja on myös muutama mahtunut tähän väliin. Dodo on tehnyt puhtaita ratoja jopa riders innissä ja välillä tullut yksi puomi matkaan.
Chekker oli pari viikkoa sitten evitskogissa kisoissa 90cm 0-0 ja 100cm 4vp.
Eilen se starttasi oman tallin kisoissa 100cm Am5 tuloksella 0-hyl. Ensimmäistä kertaa kisoissa se jätti mut matkasta.
Tilanne oli vähän erikoinen, koska este oli peruspysty, uusinta oli mennyt hyvin siihen asti ja askelkin oli hyvä. Chekker on vielä hevonen joka ei kiellä helposti, joten olin todella yllättynyt kun lensin päin johdetta.
Maneesi ei ole sen suurelle hypylle ihanteellinen paikka, mutta tuskin sekään nyt oli tähän syynä.

Ajattelin kysymyspostauksen tehdä seuraavaksi, jotta blogi saadaan ajantasalle. Tuntuu vaikealta kirjoittaa nyt paljon asioita kerralla.

Eli kysymyksiä tulemaan!










tiistai 6. lokakuuta 2015

Dodon kisat

Olin Dodolla hyppäämässä kotitallilla 60cm ja 80cm luokat sunnuntaina. Lähdin vähän sillä asenteella, että mitä tahansa voi tapahtua, vaikka takana onkin lukemattomia jarrutusharjoituksia ja työtä hevosen epävarmuuden voittamiseksi.

Kentällä verkatessa Dodo tuntui jopa ihmeen kivalta ratsastaa kisatilanteeseen nähden, pehmeä, kevyehkö ja otti pidätteet kelpo hyvin vastaan. En ottanut montaa verkkahyppyä, jottei hevonen kuumenisi liikaa jo verkassa, edessä oli kuitenkin vain 60cm rata. 
Dodo kun kuumenee tarpeeksi, niin se kyllä tekee kaikkensa jottei tarvitsisi ottaa rauhassa ennen estettä, se usein jopa alkaa loikkimaan niin rajusti, että pito lähtee käsistä viimeistään siinä vaiheessa.
Sitä alkoi ottaa niin aivoon pidätteet, että se alkoi pukittelemalla osoittamaan mieltään juuri ennen radalle pääsyiä. 

Radalla se oli todella "etenevä", jos lievästi sanotaan. Mutta selästä käsin ei tuntunut siltä, etten hallitsisi tilannetta, kuten monesti on jo melkein tuntunut siltä.  Sain muutaman pidätteenkin radalla läpi, mikä olikin ehkä ainut tavoite näille kisoille. Muutaman esteen se leiskautti kuuntelemisen puuttesta, mutta hyppäsi kaiken!
Olin varautunut stoppeihin, vaikka se ei niitä kotioloisssa selvästikkään usein tee, mutta se oli kerrankin silti ihmeen luotettava hevonen ratsastaa, vaikka se edelleen korvaakin taidon vauhdilla. Ehkä se on vihdoin oivaltanut millaisen estehevosen kuuluu olla. Tämä on ainakin jo alku!
Se sijoittui luokassa 4. sijalle, mutta koska opetellaan rauhallisempaa tyyliä niin sijoutus ponivoittoisessa luokassa ei ehkä ollut sitä mitä haettiin, mutta pääasia että valoa oikeeseen suuntaan alkaa jo pikkuhiljaa näkyä. Puhdas rata on aina hyvä asia tietenkin. En mitään suuria odota, Dodo tuntuu vähän ikuisuusprojektilta, hitaasti edetään ja toivon mukaan jonain päivänä se kuuntelee koko radan läpi kuskiansa.

Energiaa Dodosta löytyy vaikka muille jakaa, mutta seuraavaan luokkaan valmistauduin silti sillä varauksella, että keskeytän jos se tuntuu kovin väsyneeltä, koska huonoja kokemuksia ei oltu nyt hakemassa. 
Positiivinen yllätys 80cm luokassa oli, että se todella väsyi juuri sen verran, että se oli jo ratsastettavissa, eikä kaahottanut kuin päätön kana.
Radalta tuli perusradan viimeisen esteen pudotus, mikä ei harmita oikeastaan ollenkaan, laitan sen osaksi mun huonon askeleen piikkiin ja hevosen väsymykseen. Lähestyminen ei ollut niin huono, etteikö se siitä olisi yli päässyt, mutta väsymys jo varmasti painoi ja en voi vaatia siltä liikoja, koska se on sukunsa puolesta luotu osaksi vähän eri hommiin, kuin hyppäämiseen. Eikä se ulkonäöllisestikkään ole ihanteellisinta estehevostyyppiä. Täytyy hyväksyä, että välillä tulee puomeja mukaan, mutta eipä se haittaa, pääasia että ei tulisi niitä turhia stoppeja enää ja epävarmuus saataisiin pois. Dodo ei kuitenkaan ole mun pääasiallinen hyppyhevonen, vaan tarkoitus on nyt työstää tätä estepuolta, jotta mukava harrasteheppa muillekkin siltä osin.

Videoiden lataaminen on jostain syystä nyt niin hidasta, että laitan niitä myöhemmin eri postaukseen!



Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen Dodon suorituksiin sunnuntailta ja ilmoitin sen hyvinkäälle kisoihin tulevana sunnuntaina.
Riders inn tulee Dodon kohdalla olemaan paikkana haaste ja sen vuoksi ilmoitin sen vain kahteen pienimpään luokkaan.
Toivon kuitenkin, että vieras paikka ei saa sitä ylitsepääsemättömän epäluuloiseksi.

Toivon mukaan ainakin Belle ehtii kuntoutua seuraaviin kotikisoihin lokakuulle, se on nyt vaikuttanut todella hyvältä, enkä minä enää epäile koko ajan sen olevan epäpuhdas. Kävin jopa ostamassa sille uudet suojat, jotka tukevat ehkä paremmin kuin nykyiset eskadronit. Taidan itse olla jo luulosairas hevosten jalkojen suhteen, mutta ehkä tästä päästään yli. Enää tarvitse montaa kertaa ratsastusta tai juoksutusta keskeyttää tarkistamaan jalkojen lämpöeroa tai mahdollista turvotusta!

Chekkerin osalta on nyt hommat taas kerran jäissä. Se hevonen on oikea murheenkryyni, enkä aina pysty ennakoimaan sen toilailuja.
Se sai Bellen kanssa uudet tarhanaapurit Dodon tilalle, kun tarhajärjestelyitä oli muutettu mun tietämättä. Tämän seurauksena Chekker oli sitten riehunut koko päivän ja lopputuloksena ihmettelin miks mun hevonen oli täysin kengätön illalla.
Asialle nyt ei mitään voi ja nyt odotellaa sitten kengittäjää taas vaihteeksi... Nämä kengät ehti pysyä jalassa melkein neljä viikkoa.
Vain Chekkerin kanssa onnistuu saamaan masennuksen näistä jatkuvista irtokengistä, eikä loppua näy.
Luojan kiitos ostin sille joskus kengättömille hevosille tarkoitetut töppöset ja ne pelastavat välillä paljon. Ratsastamaan en niillä ole uskaltautunut kävelylenkkejä kummempaan. Tarhaamisessa niistä on suuri apu, koska jos kengittäjää kestää saada paikalle, niin kaviot menevät äkkiä edestä aroiksi kovilla pohjilla ja töppöset helpottavat tältä osin.










maanantai 28. syyskuuta 2015

Vihdoinkin valoa tunnelin päässä

Kaikki näyttää taas toistaiseksi paremmalta jokaisen hevosen kohdalla.

Drama sai vihdoin varsaelämänsä viimeisistä rippeistä otteen ja pääsi kavereiden pariin aikaansa viettämään.
Olen todella onnellinen sen puolesta, niin sääli tuon ikäiselle viettää pitkiä sairaslomia. Se viettää tulevan talven vielä pihatossa kavereiden kanssa kunnes tulee aika astua isojen hevosten saappaisiin ja alkaa opettelemaan ratsuna olemisen alkeita.
Aika kuluu todella nopeasti, kohta meidän viimeisinkin varsa on jo 3-vuotias!

Aikeissa on mennä katsomaan sitä mahdollisimman pian, niin saan toivon mukaan kuvia kasvusta ja kehityksestä.
Onneksi kuitenkin ypäjältä muistetaan aina välillä kuvilla!
Vielä se näyttää hyvinkin pieneltä, mitä se onkin ollut koko ajan, isäorikin on meidän varsojen pienin, joten saa nähdä mitkä ovat tulevaisuudessa lopulliset mitat.



Chekker ja Belle ovat liikkuneet nyt puhtaasti. Belleä olen jo alkanut vähän ratsastaa, vaikka edelleen todella kevyesti. Käyn lähinnä vain askellajit läpi molempiin suuntiin. Kaiken varalta, ettei nyt tule takapakkia. Jalka ei ole reagoinut liikunnan lisäämiseen millään tavalla, mikä nyt onkin todella hyvä asia.
Jonkun aikaa mennään kevyesti ja katson sitten tilanteen mukaan liikunnan lisäämistä ja vähitellen normaaliin käyttöön/hyppäämiseen palaamista.

Chekkerin jalka on myös menossa parempaan suuntaan. Liinassa ei ontunut, kun vihdoin viikon saikun jälkeen uskaltauduin katsomaan, eikä myöskään selkään tuntunut epäpuhtautta kun otti itsekseen vähän ravia maastolenkillä.
Toistaiseksi se on liikkunut nyt n. 30min kävelylenkkejä.
Turvotus on hävinnyt, toisinaan oli vielä pientä lämpöeroa jaloissa jonka vuoksi mennään vielä käyntiä kaiken varalta.

Dodon kanssa on tullut tehtyä yhtä sun toista. Tosin äidin ja mun ratsastuksessa on aika paljon eroa, joten olen huomioinut myös sen, ettei yhtäkkinen ratsastajan vaihtuminen aiheuta ongelmia. Tämän vuoksi pyrin pitämään pari vapaata/kävely/tarhapäivää viikossa.
Dodo on melko raskas rakenteinen ja olen senkin jalkoja seurannut melkein hysteerisenä muutoksien varalta. Vaikka uskonkin, että se on emänsä kaltainen ja varmaan pysyy yhtä vantterasti terveenä pitkän ikää. Mutta koskaanhan sitä ei tiedä mitä sattuu.
Onneksi kuitenkin raskasta yläkroppaa kantaa valtavat kaviot ja järeät jalat!

Olen ottanut vähän hyppäämistä sen kanssa taas viikkoihin mukaan.
Tänään tein todella yksinkertaista hallintaharjoitusta kahdella kavaletilla.
Alkuun tuntui taas että mentiin päin seiniä sen vauhdin ja syöksymisen kanssa, mutta pikkuhiljaa saatiin järkeä hommaan, hallintaa ja odottamista.

Dodo on erittäin fiksu hevonen, sillä leikkaa huomattavasti paremmin kuin näillä kahdella muulla. Omenapuistakin se nyppii tarkasti pelkät omenat yksi kerrallaan, kun Belle ja Chekker ovat viereisessä tarhassa vielä sillä asteella, että pohtivat aamuisin mistä ne omenat maahan putoavat.
Se varmasti oppisi nopeasti yhtä sun toista temppua, mutta yritän pitäytyä siitä linjasta kaukana, kunnes perusasiat saadaan toimimaan.
Niistä aivoista on kyllä apua ratsastuksessa, se oivaltaa asioita hyvinkin nopeasti.
 Hyppäämistä varjostaa kuitenkin selkeä epävarmuus ja itseluottamuksen puute, mikä on ehkä suurin ongelma tällä hetkellä. Koska se johtaa tähän järjettömään kaahailuun ja sinkoilemiseen.

Tänään sain jo useamman todella fiksun ja ODOTTAVAN lähestymisen. Esteen jälkeiset asiat vaativat vielä enemmän töitä, mutta tänään se jo viimeisellä kerralla todella kuunteli ja tuli takaisin nopeasti, eli siihen oli hyvä lopettaa.

Dodo on todella vahva hevonen kun se pitäisi saada pysähtymään, mutta olen päättänyt selvitä sen kanssa kolmipalalla. Tuosta tyypistä tuskin kovin kevyttä koskaan saa, mutta olisin tyytyväinen kun saadaan pidätteet kerralla läpi ja jarruihin pystyisi luottamaan. En huomaa juurikaan eroa oli suussa mikä norsujarru tahansa, joten kolmipalalla mennään.
Tämä vahvuus tulee juurikin esiin tällaisissa pidäte/pysähtymis tilanteissa, muuten se on yllättävän kevyt ratsastaa noinkin järeäksi yksilöksi. Vaikka välillä tuntuu, ettei pohkeet meinaa riittää ympäri jo pelkän leveyden takia, niin hyvin kevyillä avuilla se kuitenkin lopulta toimii.

Viikonloppuna on kotitallilla kisat.
Nielen pettymykseni, kun en vielä Chekulla ja Bellellä pääse kisaamaan, mutta toivon että loppuvuonna pääsisin niillä vielä jotain starttaamaan.
Dodolla olen päättänyt kuitenkin harjoitusmielessä startata jotain pientä. Se kuitenkin tarvitsee positiivisia kisakokemuksia, vaikka ratsastettavuus onkin toistaiseksi vielä vähän haasteellista.
Uskon ja toivon kuitenkin näkeväni pienen häivähdyksen oikeasta suunnasta, vaikka tiedänkin sen villiintyvän kisatilanteessa entistä enemmän. Saa nähdä kuinka käy ja treenata loppuviikko vielä jarrujen kanssa!



keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Mitäpä meille kuuluisikaan muutakuin surullisia uutisia vanhojen perään.

Nyt ontuu myös Chekker. Mulla oli viikon kesäloma ja ensimmäisenä päivänä sain todeta omistavani yhden ontuvan hevosen lisää.
En tiedä mistä on kyse. Jalka välillä laskee ja välillä on hieman turvonnut. Ontumista en ole uskaltanut viikkoon tarkistaa, se on saanut olla ihan levossa normaalia tarhausta lukuunottamatta. Ehkä huomenna kerään rohkeuden siihen ja valmistan itseni samalla pettymään.

Rasituksesta ei missään tapauksessa voi olla kyse, koska se ehti olla viikon kevyellä liikunnalla edellisen klinikkareissun jälkee.
Pää ei ole jäänyt pitkään aikaan jumiin, ja hs oireetkin ovat olleet lähes poissa. Mutta tätä syksy ja talvi yleensäkkin tämän sairauden kanssa on.

En voi olla miettimättä Chekun jalan tilanteen samankaltaisuutta Bellen kanssa. Turvotus on hyvin samankaltaista ja juurikin välillä häviää lähes kokonaan ja palaa taas. Riippuu varmaankin kuinka paljon ovat tarhassa riehuneet.
Yhteisenä tekijänä on sama tarha joka on nurmipohjainen, mutta voiko kaksi hevosta liukastua ja saada samankaltaisen venähdyksen jalkaansa? Ehkä voi, mutta se olisi erittäin epätodennäköistä. Meidän kohdalla tosin lähes mahdottomastakin tulee totta.
Chekker on ollut aina jaloistaan terve, ja sen on voinut jo melkein luetella hevoseksi joka ei koskaan ole päivääkään ontunut, mutta ongelmia muilta osin on kyllä riittänyt.
Eipä tässä muuta voi todeta, kuin että tämäkin vielä!

 Belle on edelleen saikulla, muutaman kerran olen maneesissa käynyt ravaamassa ja kokeilemassa miltä jalka tuntuu. En tiedä olenko vainoharhainen jo, mutta selkään se tuntuu epäpuhtaalta, kukaan muu ei kyllä ole selvää ontumista havainnut. Mutta tämä "ontuminen" on alusta asti ollut hyvin heikosti huomattavissa.
Tosin eläinlääkäri ei sitä ontumaan saanut edes taivutuksissa.
Eikä jalka ei suuremmin ole turvotellut ell käynnin jälkeen.
Piti hiljalleen palata normaaliin käyttöön ja seurata jalkaa, mutta minä en enää uskalla!
Taidan olla jo oman vainoharhaisuuteni vanki, mutta jos en olekkaan, niin otan ainakin varman päälle ja odotan vielä.


Draman kohdalla on positiivisia uutisia, se pääsi jo kavereiden kanssa tarhaan ja loppuviikosta oripihattoon.
Nyt ei voi kun toivoa, että pysyy terveenä, koska se on nyt ihan riittävästi sairastellut ollakseen varsa.

Dodo on ainut varma positiivinen hevonen terveytensä kanssa. Aina sillä pääsee ratsastamaan ja vaikka lihaa löytyy ehkä vähän liikaakin, on se silti aina varma valinta mihin tahansa. Harmi, että se on vain harrastehevonen! Tätä lujaa terveyttä tarvittaisiin näihin kilpaileviinkin yksilöihin..

Kuvamateriaalia ei valitettavasti ole...
Mutta löysin kuvan näistä kahdesta (Drama & Chekker), jotka täysin eri suvuista huolimatta muistuttavat todella paljon toisiaan!






sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Toistaiseksi hevosten yksinhuoltajana

Hepat saatiin edes hitusen paranemaan päin, tai ainakin tällä hetkellä valoa pilkahtelee niiden osalta tänne meillekkin.
Valitettavasti mun äiti kuitenkin loukkaantui Dodon kanssa tässä yks ilta. Hän oli menossa Dodon selkään, kun se oli yhtäkkiä pelästynyt ja sen seurauksena äiti päätyi maahan. Tällä kertaa sattui hieman ikävämmin ja tuli aika pitkä sairasloma useamman murtuman vuoksi.

Tämä vaikuttaa tietysti muhun sen verran, että olen nyt jonkun tovin yksinhuoltajana näille meidän hevosille. Lisää hommia tuli yhden Dodon verran, koska äiti on nyt hoitanut sen pääosin kokonaan myös ratsastuksellisesti.

Mutta eipä tästä lannistuta! Dodoon pitääkin nyt vähän paneutua enemmän, sillä työmaata riittää. Se nyt ei sinäänsä mikään ongelmahevonen ole, mutta sen persoonaa täytyy ehkä vähän hillitä. Emäänsä tullut jotenkin niin selvästi, että välillä ei voi kun nauraa. Mutta toiveissa on saada tästä väsymättömästä ikiliikkujasta nyt rauhallisempi versio.

Yks päivä kävelin alkukäyntejä pellolla ja sinä aikana se keksi vetästä tyhjästä kolmena kertana levadet kohti taivasta. Sai noottia kyllä asiasta, koska tuo nyt ei kuulu kyllä ihan ideaan lennellä jo alkukäynneissä taivaisiin täysin yllättäen. Vilna teki tätä samaa joskus nuorempana. Vilna oppi temppunsa sirkuksessa, joten ne annoin anteeksi siltä, mutta Dodoa en ole kouluttanut tekemään mitään tällaista. Harvemmin näistä mitään vaaratilanteita saa, usein se saa vain aikaan huvittuneita ilmeitä.
 Tosi huvittavaa huomata tämänkaltaisia yhtäläisyyksiä äidissä ja pojassa, koska ei meidän muut hevoset mitään näin outoa koskaan tee.

Dodo on äidin kanssa yleensä paljon rauhallisempi, äiti harvemmin vaatii siltä kovin paljoa. Eikä se varmaan kehtaa rupea sen kanssa hurjaksi, tajuaa varmaankin, että selässä ei ole ihan niin kokenut kuski. Ettei kukaan nyt luule, että se on jotenkin vaarallinen tmv, sitä se ei ole!

Vilnan luonnetta huomaa myös siitä kun töitä pitäis tehdä, ni se välillä vähän suututtaa ja pistää kierrokset nousemaan ja pari pukkia saa kaupan päällisinä. Dodo ei kuitenkaan koskaan pistä hanskoja kokonaan tiskiin, kuten Vilna usein sitten vain päätyi pysähtymään ja jäämään sitten siihen toviksi. Dodo on siis kaikesta huolimatta nöyrempi versio emästään ja suostuu kyllä työntekoon kun tajuaa, että tässä ollaan nyt tosissaan. Ja tekeekin töitä ihan mielellään.

Olen Dodon kanssa nyt viimepäivät tehnyt ihan perus sileätreeniä. Koitan ensiksi minimoida tämän kiireellisen asenteen joka askellajissa. Edistystä on jo tapahtunut nopeammin kun kuvittelin! Aloitin niinkin yksinkertaisesta toistosta, kuin kääntää se voltille kun tahti kiihtyy.
Muutama päivä siinä meni vahtiessa kirjaimellisesti ihan jokaista askelta.
Jo tänään tämä työ palkittiin ja mulla oli ravissa alla tasainen ja kiireetön hevonen.

Laukassa on vähän enemmän töitä vielä edessä, koska siinä se yleensä kuumuu todella paljon, mutta hyviä pätkiä olen jo saanut aikaiseksi. Sanoinkin että kohta se on niin kiva ratsastaa, että meillä varmaan tapellaan kuka ratsastaa Dodolla, eikä äiti taida saada sitä saikkunsa jälkeen enään takaisin. ;)

Chekker oli myöskin tänään elementissään. Muutama päivä meni tunnustellessa, jotta päästiin taas homman makuun. Tänään se tuntui jo lähes entiseltään, vaikka se olikin muutaman kuukauden lähes irtojuoksutuslinjalla. Huomenna olis tarkoitus ottaa ensimmäiset hypyt ja katsoa miltä tuntuu. Jos tuntuu hyvälle ja ehdin ottaa tarpeeksi hyppykertoja alle, niin suuntaan sen kanssa kisoihin loppukuusta. Tarkoituksena hypätä ihan jotain todella helppoa 80-90cm tasoa.
Ja mun täytyy vielä löytää äidin tilalle joku tuuraaja groomiksi tai kouluttaa joku nykysistä apukäsistä tähän äidin kisahommaan!

Bellen kanssa olen ottanut supervarovasti ja tänään kävelin sen kanssa ekaa kertaa selästä n. 15-20min. En halua mitään takapakkia sen kanssa ja tavoitteetkin ovat vasta ensi kaudelle, niin mikään kiire tässä ei ole.
Se ei oikein ole hevostyyppiä joka kerää energiaa saikulla ja räjähtää ilmaan kun pääsee valloilleen.
Mutta....sillä on yksi tosi huono tapa, mistä olen varmasti ennenkin täällä maininnut. Se välillä pelästyessään/suuttuessaan/turhautuessaan (miksi silloista mielentilaa nyt kutsuisi, tamma kun on kyseessä) reagoi hyppäämällä pystyyn.
Olen useasti sanonut, että pelkään sen kaatuvan, ja näin meinasi tänään käydä.

Juttelin kentän laidalla Bellen selässä, kun neidillä ilmeisesti meni hermot. Se ei ala venkoilemaan tai olemaan rauhaton, kun kyllästyy seisomaan paikallaan, vaan käyttää kerralla rajumpaa ilmaisumuotoa ja hyppää pystyyn, täysin varoittamatta. Harvemmin kovin rajusti, mutta tänään kuitenkin niin rajusti, että jo reflexin omaisesti hyppäsin sieltä alas. Muuten se olisi kaatunut, koska oli jo niin ylhäällä, että tasapaino olisi seuraavaksi heittänyt taaksepäin.

Menin heti takaisin selkään ja se yritti vielä uudestaan, käänsin kaulaa sivulle ja kävelin vähän. Mutta Belle päätti olla vieläkin hankala ja vaikka harvoin "väkivaltaa" käytän, oli pakko läppästä sitä kevyesti korvien väliin. Sen verran, että se hätkähtää ja tajuaa tehneensä väärin. Tuskin kuitenkaan virheestään viisastui, tammahan se on ja välillä todella itsepäinen.
Ymmärrän tuon reaktion tilanteessa, jossa siihen kohdistuu painetta tai että se pelästyy, mutta tällaisia täysin puskista tulevia reaktioita ei voi katsoa läpi sormien.
Kovin usein se ei tätä tee, tämä oli ehkä kolmas samankaltainen tilanne koko aikana mitä se on mulla ollut, mutta hieman vaarallinen veto tehdä noin kun lähtökohdat ovat stabiilit.

Kananmuna kuulemma pitäis rikkoa päähän tällasissa tapauksissa, mutta sellasta nyt ei mukaan sattunut!

Olen aikatauluttanut tilanteen vähän uusiksi ja jos olen iltavuorossa töissä (ja usein muutenkin), käyn aamulla ratsastamassa hevoset. Illalla klo 21.00 loppuu tunnit vuorokaudesta, jos kolmea hevosta lähtee ratsastamaan. Joten aamulla 7-8 aikoihin menen usein tallille.  Tämä on ainut aika, kun säästyy illan tungoksilta missä on tosi ahdistava ratsastaa, joten käyn siis ihan mielelläni tuohon aikaan.



Aamun maisemia Chekkerin kanssa!


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Bellen jalan tilanne

Bellellä kävi tallilla eilen lääkäri tutkimassa jalan.
Tilanne oli todella mystinen, enkä ole tällaiseen törmännyt. Jalka oli turvonnut, mutta laski kahteen kertaan tänä aikana.
Toisella kerralla tietysti juuri kun eläinlääkäri tuli sitä tutkimaan.

Tehtiin taivutukset ja niissä missään ei ontunut sitten millään.
Vaikka se ei missään välissä kunnolla ole ontunutkaan, vaan lähinnä kaarteissa huomasin ns tahdittamista.
 Jalka kuitenkin oli yhdessä välissä sen verran turviksissa, että olin jännevammasta jo ihan varma, vaikka se ei painelemiseen reagoinutkaa.

Myös eläinlääkäri oli vähän ihmeissään. Jalka hieman alkoi reagoida taivutuksien jälkeen ja siitä saattoi huomata todella lievän turvotuksen.
Se ultrattiin kaiken varalta, mutta mitään ei löytynyt.
Arveli, että tarhassa liukastunut tms ja jalka venähtänyt.

Nyt lisätään kävely mukaan ja vähitellen liikutaa ja katsotaan reagoiko jalka siihen. Jos ei, voidaan jatkaa normaalisti ja jos kuitenkin reagoi niin täytyy tutkia lisää.
Oli helpottavaa kuulla, ettei se ole hajoamassa emänsä tapaan käsiin ja toivottavasti päästään pikkuhiljaa takaisin treenaamaan.


Eilen kävi myös kengittäjä. Kuten edellisessä tekstissä kerroi, Chekun takakenkien laitto toi ikävän ongelman etukenkien kanssa ja se alkoi taas astumaan niitä pois.
Paljon tuli vinkkejä tilanteeseen, mutta ollaan kokeiltu sen kanssa aikoinaan jo melkein kaikkea. Ja koska ongelmia sen kanssa on muutenkin ollut, halusin ehkäistä edes yhden suurimmilta osin. Näin päädyin ottamaan siltä takakengät pois, vaikka ne suositeltiin viimeksi laittaa takajalkojen löydösten takia.

Nyt se on siis vihdoin ratsastuskunnossa taas. Toivotaan, että pysyykin.