perjantai 27. helmikuuta 2015

Blogi löytyy nyt myös facebookista

Käykäähän tykkäämässä blogin uudesta facebook-sivusta!


Tykkäämään pääset suoraa TÄSTÄ.







keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Elämää headshaking hevosen kanssa

Mun blogiin päädytään paljon hakusanalla headshaking, joten ajattelin kirjoittaa siitä ihan kokonaan oman postauksen. Tästä sairaudesta on todella vaikea löytää tietoa, varsinkaan suomeksi, joten luulisin että omiin kokemuksiini perustuva tieto auttaa samanlaisten oireiden kanssa painivia hevosenomistajia. Minultahan löytyy yksi headshaking hevonen ja se on tuo Chekker, varsinaista diagnoosia sillä ei tähän ole, mutta oireet ovat olleet niin selkeät etten ole edes nähnyt tarpeelliseksi käydä klinikalla tätä samaa toteamassa, kun mitään ei kuitenkaan ole tehtävissä. Toistaiseksi tilanne on meidän kohdalla stabiili, mutta olen oppinut että se voi hetkessä muuttua huonompaan, joten eletään päivä kerrallaan.

Taudista tietämättömille suosittelen lukemaan tämän tekstin, johon pääset tästä.

Ihan ensimmäiseksi korostan selvittämään oireiden alkuperää, tämänkaltainen oireilu voi johtua myös hampaista tai kaulan alueen vaivoista. Joten kannattaa tutkituttaa hevonen ensin näiltä osin ennenkuin alkaa pohtimaan varsinaista headshaking syndrooman mahdollisuutta.

Itse kun kuulin tästä sairaudesta ensimmäisen kerran vuonna 2012 saksassa en tiennyt tästä vielä yhtään mitään. Suomeen tultuamme oireet alkoivat mennä aina vaan pahemmaksi ja jotain oli keksittävä millä tuon taudin saa loppumaan.
Ensimmäiseksi tajusin kuitenkin ettei parannuskeinoa todella ole, on vain keinoja yrittää helpottaa oireita. Valitettava totuus tämän taudin kanssa on, että jossain vaiheessa on vain ostattava päästää irti, kun tilanne sitä alkaa vaatimaan, oireet useimmissa tapauksissa pahenee vuosi vuodelta. "Kohtaukset" jossa hevonen alkaa viskomaan päätään ovat ilmeisesti todella kivuliaita, vaikka se ei ensimmäisenä mieleen tulisikaan. Olen myös käsittänyt että tämä pään viskominen on hevoselle tiedostamatonta toimintaa ja jotkut jopa vertaavat sitä ihmisten kolmoishermosärkyihin jotka ovat todella tuskallisia. Tähän on olemassa lääke, mutta se on meillä ollut toistaiseksi poissa mielestä, koska Chekkerin on tarkoitus kilpailla ja tämä kyseinen lääke ei sitä salli.

Itse en tuohon viimeiseen vaihtoehtoon ole vielä joutunut päätymään ja ajattelin listata tähän keinoja millä itse olen headshaking hevoseni kanssa oppinut pärjäämään jo useamman vuoden. Korostan kuitenkin että jokainen hevonen on yksilö ja kaikki keinot eivät sovi kaikille. Vuosi sitten näihin samoihin aikoihin kuvittelin, että loppu on jo lähellä, kun jouduin oireiden takia lopettamaan Chekkerin ratsastamisen kokonaan. Sen oireilu meni niin pahaksi, että se pelkäsi muita hevosia kuollakseen ja sitä ei voinut ratsastaa kuin yksinään. Sen pään viskomis kohtaukset pahenivat niin paljon, että usein jouduin keskeyttämään ratsastuksen niiden vuoksi. Välillä ratsastuksen jälkeen se raahasi turpaa massa helpottaakseen nenän "kutinaa". Sairaus herkistää ilmeisesti aisteja ja hevosesta tulee yliherkkä mm. kuulon suhteen, eli jos joku toinen hyppäsi maneesissa ja kolautti puomiin Chekker oli saamassa siinä vaiheessa hermoromahdusta.


Ensimmäinen hankintani tätä tautia vastaan oli överikallis nenäverkko, mitään halpisversiota tähän EI kannata ostaa, koska tuo on tosiaan ainut headshaking hevosille suunniteltu verkko. Ideana nenäverkossa on hajottaa nenään tulevaa ilmavirtaa joka joissain tapauksissa aiheuttaa oireilua. Oireilu voi myös olla silmissä, korvissa tai hermopaineesta johtuen pään alueella.
Meidän kohdalla nenäverkko auttoi jonkun aikaa, kunnes tuli uusi kevät ja siitä ei ollut enää mitään apua, lopetin sen käytön ja nyt olemme vajaa vuoden selvinnyt ilman sitä. Kesäksi mielessä on kuitenkin hankkia varuiksi tuo päähuppu ratsastuksiin ja maastolenkeille.


Toistaiseksi olen omien aikataulujeni vuoksi käynyt pääosin aikaisin aamulla tai myöhään illalla ratsastamassa jolloin auringonvalo on vähäisintä. Lisäksi vältän sateella, lumisateella tai kovalla tuulella ratsastamista, oireilu on meillä näissä olosuhteissa pahimmillaan. Maneesi on ehdottomasti suuri apu tällaisen hevosen kanssa. Meidän elämä ei kuitenkaan ole pelkästään maneesissa pyörimistä, vaan kun sää suosii maastoilen myös.
 Chekker helposti hermostuessaan alkaa oirehtimaan, eli vältän esimerkiksi tungoksessa ratsastamista tai estevalmennuksien aikaan maneesissa olemista. Kisahevoseksi Chekker on myös ostettu ja tarkoitus on selvitä sen kanssa myös kisoissakin, toistaiseksi on selvitty ihan hyvin. Täytyy vain muistaa ottaa enemmän tilaa sille (mm. punainen nauha häntään) ja vältellä näitä päättömiä kaahreita jotka saavat Chekkerin hermostumaan.

Kesäisin ollaan toistaiseksi pärjätty ilman loimia ja naamasuojia, mutta ensi kesäksi olen päättänyt hankkia uv suojaavan kärpäsloimen ja hupun. Koska tauti herkistää hevosta, se on myös ihan hullu ötököitä kohtaan. Mitään kesäihottumaa sillä ei ole, mutta se hermostuu ötököistä niin paljon että juoksee niitä pakoon koko ajan. Chekker ulkoilee muuten normaalisti ja normaaleina ajankohtina ilman minkäänlaisia suojavarusteita.

Suitsia ja kuolaimia pidän itse erittäin tärkeänä valita sopiviksi tällaiselle hevoselle. Chekkerillä käytetään sileällä GG:n meksikolaisia (huom. todellakaan mikään muu meksikolaismalli ei ole ollut näin hyvä sille ollut, niin hullulta kuin se kuulostaakin) ja kuolaimena suora pehmeä ja taipuva kumikuolain. Esteillä sillä on tavalliset suitset ilman alaturpista ja todella löysillä kiristyksillä, kuolaimena suora pelham. Olen kokeillut kaikki vaihtoehdot kuolaimista ja  perus suitsimalleista pelkkään riimuun. Kuolaimeton aiheuttaa suurimman paineen nenäluuhun, josta se reagoi voimaikkaimmin ja tämä sama kohtalo oli riimun kanssa ratsastuksesta. Kokonaan ilman turpahihnaa meno on myös hyvä kokeilla, se on katsottu yleensä parhaimmaksi vaihtoehdoksi, mutta meidän kohdalla eroa ei noihin meksikolaisiin juurikaan ole. Suora kuolain on meidän kohdalla ollut paras apu.

Micklem-suitset ovat hankinnan alla siinä toivossa, että ne toimisivat, mutta niitäkin täytyisi hieman konsultoida ennen hankintaa. PS of swedenin suitsia olin jo hankkimassa, mutta kun kyselin heidän tuloksiaan siitä miten toimivat headshaking hevosilla, heillä ei ollut mitään tietoa asiasta. Olin vähän ihmeissäni, että he myyvät hermopainetta lieventäviä suitsia, mutta eivät ole kokeilleet niitä koskaan headshaking oireista kärsivälle hevoselle joilla tämä näkyy voimakkaimmin. Yritin kysellä että mihin tutkimukset perustuvat että näistä sitten on apua, jos niitä ei ole kokeiltu pään hermopaineiden oireista kärsiville hevosille, mutta en oikein saanut vastausta tähän.

Chekkerillä todettiin kesän 2013 lopussa myös kaularangan nivelrikko, eläinlääkäri epäili sen olevan syy näihin headshaking oireisiin. Itse kuitenkin uskon, että ne ovat kaksi eri asiaa, koska oireilu on todella vaihtelevaa sään, vuodenajan ja päähän kohdistuvan paineen kanssa. Tämän nivelrikon vuoksi Chekker kuitenkin ratsastetaan eteen alas muutaman kerran viikossa koko ratsastukserran ajan, lisäksi se saa normaalissa ratsastuksessa vapauden kulkea vähän oman mielen mukaan milloin mikäkin muoto tuntuu hyvälle. Esteillä se tarvitsee ohjaa ja tilaa, jonka huomioin sen kanssa hypätessä parhaani mukaan.

Pahinta aikaa tälle taudille on keväästä alkusyksyyn, tämäkin vaihtelee varmasti hevosesta riippuen ja pahinta aikaa tälle itse pidän Chekun kohdalla kesän ollessa parhaimmillaan. Chekker on ainakin nyt ensimmäistä kertaa ollut loppusyksyn ja talven lähes täysin oireeton ja täytyy toivoa että selviämme tulevasta kesästäkin lievin oirein!



Alla vielä lopuksi samasta aiheesta aikaisemmin kirjoittamiani tekstejä:





Kuten joistain teksteistä huomaa olen ollut hulluuden partaalla Chekkerin ja tämän sairauden kanssa. Edelleen olen vainoharhainen lähestulkoon kaikessa, mitään hyväksi havaittuja asioita en uskalla vaihtaa uusiin, koska pelkään oireiden räjähtävän taas käsiin. Nykytilanteeseen pääseminen vaati lukuisia testauksia eri varusteiden kanssa, paljon tiedonhakua ja selvittämistä, muutin jopa ratsastustyylin täysin sen kanssa, joten toivottavasti näistä teksteistä on apua jos jollain on hevosensa kanssa sama kohtalo. Tuleva kesä on vielä suuri kysymysmerkki ja voi olla että on pakko kokeilla vielä muutamia keinoja mitä en ole vielä läpikäynyt, yksi niistä on nenäsumute joka luo sieraimien pintaan kalvon suojaamaan limakalvoja ärsykkeiltä.




tiistai 24. helmikuuta 2015

Belle ja hackamore

Viimeksi kirjoitin Bellen hammasongelmista ja siirtymisestä kuolaimettomalla linjalle. Sen päivän jälkeen en ole kuolaimia suuhun sille laittanut, laitoin tavallisen hackamoren lampaankarvoilla (vähän lieventämään painetta), se kuolaimeton oli ainut mikä nyt kaapista tähän hätään löytyi. Oikeastaan se on osoittautunut tähän mennessä ihan sopivaksi, en usko että lähtisin sidepull linjalle tai lyhyempää vartta hakemaan, luulisin että sen jälkeen hallintaa ei olisi jäljellä ollenkaan.

Ekalla ratsastuskerralla totuttelin sitä vähän pysähtymisiin ja kääntämiseen, se kun juuri on oppinut hyvin kääntymään ja pysähtymään kuolaimen kanssa, niin nyt tuli taas erilaiset avut. Huomasin heti että siitä tuli hetkessä enrgisempi hevonen ratsastaa. Ensimmäinen kerta meni vähän oikeaa muotoakin hakien, mutta pääasiassa annoin sen hölkätä suht vapaasti. Vähän se haki muotoa, mutta päätyi kulkemaan todella alhaalla, se oli kuitenkin jo jotain, joten jätin sen kerran työskentelyt siihen.

Seuraavalla kerralla Belle oli jo innoissaan siitä että sille ei laitettukkaan kuolaimia, vaan se sai tämän ihanan lampaankarvahärpäkkeen puettuna riimun tavoin. Se on oikutellut suitsienlaiton kanssa ihan alusta asti, kuvittelin aina että se vain on niin herkkä päästään että haluaa ryhtyä hankalaksi. Nyt kun muistelen, niin Deli ei myöskään antanut ikinä laittaa suitsia päähänsä ilman kurottelua ja ylimääräistä kikkailua. Olen aina luullut, että tämä johtuu pään yliherkkyydestä, mutta nyt vasta oivalsin että kyse on hampaiden ongelmista. Miten sokea sitä onkaan ollut. Bellen liikkumishaluttomuuskin on mitä todennäköisimmin hampaista johtuvaa, koska nyt se on kuin eri hevonen.

Paljon totuttelua tuohon hackamoreen vielä molemmilla meillä nyt on, mutta toistaiseksi käytän sitä. Bellen mielestä se on niin hauska, että olis kiva heittää välillä muutama kyömypukki ku kuskilla ei oo tää homma ihan niin hyvin hanskassa.
Hieman pelkään että siellä suussa on jotain mitä kukaan ei ole aikaisemmin huomannut ja Delillä luultavasti oli myös sama ongelma samoista oireiluista päätellen. On aikamoinen yhteensattuma muuten, että emä ja varsa kumpikaan ei anna laittaa kunnolla kuolainsuitsia päähän, heittävät kieltään, ovat yliherkkiä ratsastaa ja nyt kun tarkemmin mietin niin ehkä myös tuo lievä hitaus on yhdistävä tekijä. Syömisen suhteen ei ole ongelmia onneksi ollut, joten vaiva ei ilmeisesti haittaa kuin kuolainten kanssa.
Deliltä tuli koeratsastuksessa ruskeaa limaa ulos suusta, kysyimme jo silloin että onko sen hampaat kunnossa ja katsottu. Ennen ostoa se vielä raspattiin ja ilmoitettiin että siellä oli paljon piikkejä, mutta muuta kommenttia en siitä koskaan kuullut, eikä kukaan muukaan ell ole sen suusta ihmeempiä maininnut.

Tänään otin pyysin äitiä ottamaan pari videonpätkää Bellen menosta tämän hackamoren kanssa. Otin pari hyppyäkin testiksi miten toimii tämän kuolaimettoman kanssa.
Tämä päivä oli kaikenkaikkiaan kolmas kerta tällä varutuksella ja parempaan suuntaan mennään koko ajan.








perjantai 20. helmikuuta 2015

Pienimuotoiset hyppytreenit ja hammasongelmia

Tänään ei suunnitellusti ollut mikään hyppypäivä, mutta satuin olemaan sopivaan aikaan maneesissa jossa oli edes muutama este valmiina pystyssä ja vähän muuta porukkaa samaa aikaan, joten käytin tämän tilaisuuden Bellen ja Chekun kanssa.

Chekun kanssa oli taas niin vaivatonta mennä, vaikka nostin yhden pystyn hieman korkeammaksi, niin eipä sekään ongelmia tuottanut. En ole nyt kovin isoa viimeaikoina hypännyt, kun tilanpuutteen vuoksi hyppääminen jäänyt vähän niukalle ja niinäkin kertoina olen halunnut keskittyä olennaisimpiin asioihin kuin esteiden korottamiseen, nyt ehkä kuitenkin pitää alkaa jo vähän rimaakin nostaa.

Kyse oli siis ihan yksinkertaisesta pystyistä koostuvasta muutaman esteen radasta mitä nyt siinä oli sillä hetkellä tarjolla ilman sen kummempia aikaa vieviä väkerryksiä. Vähän sillä on huono tapa oikoa esteen jälkeen kaarteita, kuten ekalla esteellä huomaa, mutta sitä sen kanssa täytyy näköjään työstää enemmän, kun se näin hyvin tuossa videollakin näkyy. Chekker meni tuttuun tapaan siis hyvin, ei mitään erikoisempaa kritiikkiä sen osalta. Sillä on oma tyylinsä mitä pitää kunnoittaa, sillä tavalla se toimii ja näillä mennään...

Alla lyhyt ja hieman ankea pätkä tämän päivän hypyistä Chekun kanssa.




Bellen kanssa tilanne oli vähän toinen, se kun heittäytyi aivan mahdottomaksi. Se pakeni kuolainta ylös ja alas, enkä saanut sitä esteelle tuotua missään hyvässä rytmissä. Sen kanssa tahkottiin yhtä pystyä kunnes aloin miettimään että jotain muuta mätää tässä nyt on kuin tamman huono päivä.. Siinä sitten äidin kanssa aloimme sen hampaita tutkimaan, äiti nyt ei ilman laseja nähnyt mitään ja jätin hyppäämisen kesken, koska se nyt ei vaan kerta kaikkiaan tuntunut yhtään hyvältä. Katsoin suuhun ja siellähän oli yksi hammas puoliksi irti, se tosin oli etuhammas, mutta uskon että kyllä se ikävältä tuntuu vaikkei olisikaan juuri se hammas mikä on lähinnä kuolainta. Saattaahan syvemmällä suussa irrota muitakin mitä ei ole niin helppo päältä päin nähdä..

Tämän päivän jälkeen vahvasti aloin harkitsemaan siirtymistä kuolaimettomalle linjalle, nuoresta hevosesta kun on kyse niin en sitä mielelläni kyllä tee. Bellen kohdalla kuitenkin on otettava huomioon, että se on todella herkkä suustaan ja lisäksi vielä heittää kieltään, en siis voisi kuvitellakkaan tällä hetkellä laittavani sille edes tavallista kolmipalaa, saatika lusikkakuolainta suuhun. Yleensähän tähänkin pitäisi löytyä jokin selitys tai vaiva suusta, joten sitä nyt lähten ensisijaisesti etsimään. Onneksi se ei ole kouluhevonen, mutta kun sillä on kieli kuolaimen päällä, on se aika epämielyttävä ratsastaa ja vähemmän hallittavissa. Tämä ongelma on valitettavasti periytynyt Deliltä (jos tällainen edes voi periytyä?), joka heitti myös melko pahastikkin kieltään. Mutta mulla on myös todella hämärä muistikuva, että sitä ostaessa meille mainittiin sen hampaista jotain, en vain kuollakseni muista mikä se vaiva oli, ehkä se tässä tulee mieleen niin valaisen teitäkin jälkikäteen sitten. Voi olla että on paikallaan kutsua raspaaja vielä tähän tilanteeseen katsomaan sen suuta tarkemmin, hampaitahan sillä ikänsä puolesta lähtee ja sen kanssa olen aikaisemminkin ollut ikävissä tilanteissa niiden takia kun se lopetti syömisenkin viikoksi 2-vuotiaana.

Kuolaimettomista vaihtoehdoista kokemusta löytyy vain hackamoresta, se ei ole toiminut yhdelläkään meidän hevosista, niihin ei saa mitään kontaktia ja meno menee hengenvaaralliseksi kun pysähtymisestä tulee mahdotonta. Tästä aina kauhistellaan kuinka vahva kuolain se on, mutta omalla kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että hengestäni olen melkein sen kuolaimen jarruheikkouden ansiosta meinannut päästä useammallakin hevosella. Mutta toivoisin että Belle olisi sen verran herkkä, että sillä se tavanomainen hackamoren tapainen saattaisi toimia, ainakin kokeilen sitä nyt kerran tai kaksi kun en voi suuhun laittaa kuolainta tämän hampaiden lähdön vuoksi.

Teen kuitenkin kaikkeni ensin, että se toimisi tavallisella kolmipallalla, eikä tarvitsisi kuolaimettomalle linjalle lähteä, vaikka ei siinäkään mitään suurempaa vikaakaan ole. Tällä hetkellä käytössä on edelleen se suora "vauvakumikuolain" joka on ainut kuolain minkä se suuhunsa hyväksyy. Sama kuolain on myös Chekulla sileällä ja siihen olen ollut sen kanssa erittäin tyytyväinen, sen kohdalla en uskalla kauheasti muutoksia tehdä, kun pelkään että HS oireet alkavat (..kyllä..vainoharhaiseksihan tässä väkisin jo on tullut).

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Draman sairaskuulumisia

Kuten kerroin Drama oli loukannut itsensä jokin aika sitten samana päivänä kun sen oli tarkoitus mennä sinne ypäjän avoimien ovien päiville esiintymään. Se kävi muutama päivä sen jälkeen klinikalla, koska alkoi lopulta ontumaan loukaantunutta polveaan. Sillä nousi kuume ja tulehdusarvot. Tällä kyseisellä kerralla myös varmistettiin ettei mitään ole löydöksiä ole nivelessä asti, ei ollut. Se sai ensimmäiset lääkekuurit, siirtyi tallin puolelle toipumaan ja sai säännöllistä hoitoa.

Tämä ei kuitenkaan auttanut ja se oli taas eilen ollut klinikalla, ontuminen oli jatkunut kaikesta huolimatta.
Haava oli avattu uudelleen, jotta lika pääsee pois ja se sai viiden päivän antibioottikuurin.

Alla vielä kuva jonka saimme jokunen päivä sitten jalan tilanteesta. Ihan riittävän rajultahan tuo jo näyttää, onneksi ei ole murtumia ja tai nivelvaurioita. Kengättömille hevosille tällaiset jääkelit ovat ehkä pahimpia pahdollisia ja tapaturmia sattuu. 
hevoseni loukkaama nivel

Pahinta on, kun ei itse tiedä mitä on tapahtunut ja on vähän toivoton olo kun oma hevonen kyseessä, mutta sen hoito on muiden käsissä. Olin jo melkein ottamassa sitä takaisin tänne meidän käsiin, koska en todellakaan halua että se orilauman pahnana pohjimmaisena mukiloidaan tähän kuntoon. Se on kuitenkin pienimmästä ja nuorimmasta päästä koko laumassa, kuulemma väistää  muita, mutta eipä sekään aina auta.

Jos tästä jotain positiivista täytyy etsiä, niin ainakin on tullut pesari tutuksi kylmäyksien merkeissä ja klinikankin jo päätynyt katsastamaan melko nuoressa iässä.
Nyt ei auta kuin toivoa, että se tällä nyt vihdoin paranisi, eikä enää tarvitsisi klinikalle lähteä.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kuulumisia

Pikku Drama oli ilmeisesti viikonloppuna loukannut jalkansa myrkyssä, kaatunut tai saanut potkun. Sitä on nyt hoidettu siellä, mutta se oli alkanut ontumaan ja on ilmeisesti turvonnut, joten suuntaa seuraavaksi klinikalle tutkittavaksi. Täytyy nyt toivoa ettei ole mitään vakavampaa... En ole pitkään aikaan ehtinyt sitä sinne katsomaan, joten täytyy varmaan nyt viikonloppuna yrittää päästä katsomaan miten se voi. Sekin on nyt jo 2-vuotias ja pitäisi osallistua kyvyt-esiin kisoihin tänä vuonna, täytyy toivoa ettei mitään pitkäaikaista vaivaa ole itselleen hankkinut...

Sen piti olla myös ypäjän avoimien ovien päivillä, mutta mun korviin ei nyt oo kantautunu tietoa tästä että pääsikö se sinne asti edes tän loukkaantumisen vuoksi joka siis ilmeisesti samana päivänä on sattunut.

Kevät alkaa olla tuloillaan ja Chekker ei ainakaan vielä ole alkanut oireilemaan pahemmin HS-syndroomaansa. En ole käyttänyt sillä turpaverkkoakaan, kun alkoi tuntua ettei siitä enää ollut apua. Ratsastan pääosin aamulla tai myöhään illalla jolloin auringonvaloa ei juurikaan ole, joten sekin voi olla syy vähäiseen oireiluun. Mutta kisoissa se kuitenkin pärjäsi keskellä päivää todella hyvin, sain katsojiltakin kommenttia että näytti hyvältä eikä heiluttanut päätään ollenkaan. Myöskään merkkejä kaularangan nivelrikosta ei kuulemma näkynyt. Lumisateella sen oireilun tosin huomaa kävellessäni pois maneesista tallia kohden, mutta tarhassa en ole sen koskaan nähnyt nyppivän naamaansa.

Täytyy vain toivoa että tilanne jatkuu yhtä hyvänä, en oikein järkevää selitystä tälle löydä miksi on nyt hyvä ja viime keväänä samoihin aikoihin niin älyttömän huono... Jouduin ratsastuksenkin keskeyttämään useaan kertaan kun se vain sekosi ihan täysin, lisäksi se pelkäsi muita hevosia niin paljon ettei sen kanssa pystynyt ratsastamaan täydessä maneesissa.

Bellen hidasta tyyliä ratsastaessa jaksan päivittäin ihmetellä, se on suoraan sanottuna todella raskas ratsastettava pohkelle ellen kanna raippa mukana (sitä ei tarvitse käyttää, mutta mukana se on oltava jos meinaa saada hevosen töihin). Voisin jopa sanoa, et jos haluaisin kouluhevosen, niin se olisi juuri tällainen vähän hitaamaan oloinen, mutta kuitenkin kevyt edestä. En oikein osaa sanoa kutsuisinko tätä edes laiskuudeksi, koska sisä se nyt ei varsinaisesti ole, mutta ehkä hieman nihkeä olisi oikea sana. Tällainen on kuitenki mulle ihan uus juttu varsinkin nuorella hevosella, koska olen totunut että hevoset liikkuvat itse eteenpäin hyvässä temmossa ilman että siitä tarvitsee koko ajan muistuttaa.

Hypätessä sillä on hyviä päiviä ja huonompia, välillä tämä hidas olemus hankaloittaa estepaikkojen suhteen todella paljon, kun hevonen ei reagoi tarpeeksi nopeasti eteen. Näillä pienillä korkeuksilla se ei  vielä ole kovin kummoinen ongelma mutta tulevaisuudessa siitä kyllä tulee sellainen jos se jatkaa näin. Toisinaan se liikkuu hypätessä ihan hyvin itse eteenpäin, mutta nyt kisoissa vaikka olikin uusi tilanne, niin heittäytyi se kyllä vähän turhan tahmeaksi. Katsoin itse tuota sen kisavideota monet kerrat, eikä se ulospäin niin kummoiselta näytä kuin mille se selästä tuntui.

Bellen kohdalla voisin kuvitella sen olevan kiimoille tosi rajusti reagoiva ja saattaa olla että se näin keväisin vaikuttaa tähän menoon, joten se saattaisi olla yksi hyvä syy. Se suhtautuu välillä eteenpäin oleviin apuihin luimimisella ja kiukkuisella ilmeellä, joten aloin jo yhdessä vaiheessa pelkäämään että se on kipeä jostain. Takapolvet sillä naksuu samalla tavalla kuin Latillakin ja olin yhdessä vaiheessa jo ihan varma että silläkin on nivelrikko kintereissä...mutta vaihoharhaseksihan sitä tulee kun on takana paljon näitä jalkavammaisia. Toistaiseksi se ei ole päivääkään ontunut, eikä ole ollut haluton hyppäämään tai liikkumaan. Tuo kiukkuinen ilme on sille kuitenkin myös melko normaalia ollut ihan varsasta asti ja olen nähnyt sitä samaa ilmettä myös muillakin hevosella varsinkin hypätessä jotkut näyttävät haluavan tehdä sitä raivolla. Jos jollain muulla löytyy tällainen hitaamaan oloinen nuori, niin saa laittaa viestiä ennenkuin alan kuvittelemaan ihan liikaa tästä asiasta.

Dodostakin mainitsisin tähän postaukseen jotain, mutta se kun on tuollainen vankkalinjainen sekotus vähän kaikkea, niin eipä se juuri koskaan mistään kipeä ole ollut ja porskuttaa menemään iloisesti joka päivä, päästäänkin on ihan terve. :D  Eikä siitä oikeastaan huolissaan tarvitsekkaan ikinä olla, se on nää mun hienot jalostetu puoliveriset mitkä tuottaa aina tätä päänvaivaa...


Loppuun vielä kuva ihanasta pikku Enzosta joka oli tallilla viereilemassa ensimmäistä kertaa. Tää söpöläinen kuuluu mun siskolle ja sen poikaystävälle. :)

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kisapostaus

Eilen olit sitten ensimmäiset kisat muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Seuraavatkin on jo suunnielmissa, joten tämä ei jää viimeiseksi kisapostaukseksi. ;)


Dodon kanssa menin 60cm luokan, koska en ollut ihan varma sen ratakäyttäytymisestä, koska kisasin sen kanssa viimeksi 4-vuotiaana jolloin se kyllä ne ensimmäiset kisat meni todella hyvin ikäänsä nähden. Se on kotona hypännyt kyllä ihan kaiken mitä olen sille eteen laittanut, eikä ole kieltänyt yhdellekkään. Se hyppi ja pomppi verkassa joka suuntaan, mutta verkka meni sen kanssa tosi hyvin kuitenkin. Radalla se oli tottakai hieman jännittynyt, mutta alkurata meni sen kanssa ihan hyvin. Ainut vain että se on vahva kuin mikä ja multa meinas käsivoimat loppua ihan täysin vaikka laitoin sille pelhamin kisoihin (treeneissä oon hypänny kolmipalalla). Se teki kuitenkin yhden stopin ja vielä ihan yllättäen, meinasin jopa lentää selästä siinä kohdassa, hyppäsi sen kuitenkin seuraavalla yrityksellä yli ja meni radan hyvin loppuun. Voisin tästä spekuloida, että se este oli yleisöön päin ja hieman hankala väri erottaa, mutta totuus on se, että kyllä sen 60cm pitäisi mennä läpi ilman stoppeja. Olin todella pettynyt sen rataan ja siihen, että se on ehkä mahdollisesti oppinut kisoissa kieltämään. Eilen jo taisin sanoa, että en uhraa aikaani sen kanssa kisaamiseen jos se on tällainen, mutta haluan kyllä että se on varma sillä pienellä tasolla mitä sillä mahdollisesti tullaan kisaamaan, joten ilmeisesti sekin on mukana sitten seuraavissakin kisoissa.

 


Bellen kanssa menin myös 60cm luokan, siihen oli vielä laitettu erikseen nuorten hevosten ryhmä mikä oli ihan todella hyvä juttu. Ei tarvinnut pelätä että sieltä joku töräyttää yhtäkkiä päin.
Belle suhtautui tähän sille uuteen kisatilanteeseen todella rauhallisesti, eikä oikeastaan hötkyillyt minkään asian kanssa. Minä pelkäsin sitä enemmän että meneekö se sinne yleisöpäätyyn ollenkaan ja millaisen kohtauksen se siitä nostaa. Hieman epäilevänä sain sen kuitenkin päätyyn ihan hyvin, siinä vaiheessa jo mietin kyllä että mitenköhän nämä esteet sitten mahtaa mennä mitkä ovat yleisöön päin.
Belle heittäytyi niin tahmeaksi radalla, vaikka mulla oli kannukset jalassa mitä en normaalisti käytä. Mulla ihan jalat kramppas sen radan jälkeen, siihen ei saanut vauhtia ei sitten millään. En ole ikinä eläessäni ollut yhdenkään radan jälkeen näin poikki kuin tämän jälkeen. Belle teki stopin kolmannelle esteelle yleisöön päin, mutta osasyy oli varmasti todella huono lähetyminen koko linjalle, kun en meinannut saada sitä kääntymään. Loppuradan se meni kuitenkin kaikesta yli ja sai ihan hyvän ensimmäisen kisakokemuksen. Voi olla että töitä on näissä pikkuluokissa tehtävä aika paljon enemmän kuin mitä olin ajatellut, jotta saan sen radalla sujuvasti etenemään, joten en tiedä miten käy tämän kauden racing haaveiden... Tästä kuitenkin on ihan hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin!






Chekker...mun ihana luottoheppa. Kyllä oli ihana kavuta sen selkään näiden kahden nuoren jälkeen. Latin lopettamisen jälkeen en ole sen kanssa tainnut yhdissäkään kisoissa käydä, joten ehkä nyt oli vihdoin aika startata jo jotain. Menin sen kanssa 80cm, se olisi voinut hypätä isompaakin, mutta mun piti ehtiä apassionataan vielä kisojen jälkeen, joten päätin aloittaa sen kanssa kauden todella helpolla luokalla. Se muisti hyvin saksa-ajoilta homman nimen, että kisat on tultava nollana maaliin ja niinhän se teki. ;) Se on radalla niin ihanan kuuntelevainen ratsastaa, toivottavasti Bellekin vielä jonain päivänä on samanlainen. Ja toivon, että Chekun HS-oireet pysyvät kurissa, jotta voidaan jatkaa vielä kesälläkin kisojen merkeissä.



torstai 29. tammikuuta 2015

Allerginen reaktio ja kengityksestä



Kaksi päivää kengityksen jälkeen mua odotti tallissa tän näkönen hevonen.



Se näytti ihan samalta kuin Lati muutama vuosi sitten saksassa, jostain saanut allergisen reaktion. Koko eläin oli täynnä kutiavia paiseita, ei nyt sinäänsä mitään älyttömän vakavaa, mutta kyllä se harmitti että nyt ollaan taas "saikulla" eikä pääse ratsastamaan. Se sai kuitenkin onneksi lääkettä melkein heti ja muutaman päivän jälkeen paiseet olivat jo hävinneet. Syy tälle nyt on hieman epäselvä, mutta sen verran selvitin että kävelin tarhan läpi ja huomasin sen ulottuneen nakertamaan Bellen kanssa jonkun puun kuorta. En tiedä mikä puu oli kyseessä, mutta ilmeisesti se altisti tälle reaktiolle. Nyt on kaikki taas hyvin ja päästiin jo tällä viikolla hyppäämäänkin.

Pakko kertoa tuosta kengityksestä vielä vähän, meidän hevosilla on ollut koko talven hokkikengät etusissa ja takaset ilman kenkiä. Tää idea lähti tällasesta "kokeilusta", kun Cheku kengitettiin ekaa kertaa kengättömyyden (jos joku muistaa tän kesän kaamean episodin mikä siitäkin seurasi) jälkeen ja sanoin että laitetaan nyt vaan ensin etusiin, kun kaviot oli kulunu niin hurjan pieniks ja pelkäsin että naula menee liian syvälle.
Meillä on joka talvi ongelmia varsinki Chekun kanssa, kun se teloo hokeilla itseään vähän väliä, ja seisoo sen vuoksi saikulla lähes kuukausittain, suojistakaan ei ole ollut juurikaan hyötyä, mutta mitään koko jalan peittäviä systeemeitä sillä ei olekkaan ollut päällään, mutta olen kyllä pintelöinyt sitä tarhaankin joskus... Se jopa kerran hypätessä astui niin pahasti etujalan kruunuun takasella, että hyppi sen jälkeen kolmijalkasena talliin. Eli niistä hokeista koitui ongelmia myös ratsastaessa, kun Chekulla on tapana vähän hyppiä minne sattuu ja sitten tulee haavereita.
Tämä on ollut ensimmäinen talvi tähän asti *kop kop* ilman yhtä ainutta hokkihaavaa tai saikkua imppareiden takia! Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän ratkaisuun kengittää vain etuset, vaikka ennen meillä kaikki ratsastuskuntoiset oli aina ympärikengitettyinä kesät talvet. Ainut miinus on, että jäisillä keleillä ei voi maastoilla. Mutta eipä ne hokitkaan ihan turvallisimmat ole liukkailla keleillä, koska muistan Chekun kanssa menneeni nurin maastossa, kun se pelästyi peuraa ja oli juuri hieman liukkaamalla kohdalla ja maahanhan sitä päädyttiin molemmat kun hokit eivät pitäneet. Chekker ja Dodo ovat tyytyväisiä eikä haavereita satu, Belle toistaiseksi vielä kengättömänä, se varmaankin saa ekat kengät vasta kesällä jalkaansa.




keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Myydään/Vaihdetaan

 Myydään KINGSLAND KELLY kirkkaan siniset ratsastushousut. Kokoa 36, mutta koot reiluja, joten enemmän lähempänä 38.

Ovh 239e, pieni paikattu reikä löytyy kuitenkin takaata ja pientä rispaantumista "polvipaikkojen" saumoissa. Ensisijaisesti vaihdan mielelläni nämä erivärisiin 36 koon housuihin (pikeur, spooks, kl...), tämä väri ei nyt oikein meillä sovi mihinkään tällä hetkellä joten se luopumisen syynä.

Myydäkkin voin, joten näistä voi tarjota! Ihan pilkkahintaan ei kuitenkaan lähde.

KINGSLAND CLASSIC LADYBOMBER takki, kokoa s. Itselle jää hartijoista vähän kiinni joten se on syy luopumiseen, muuten aivan ihana takki ja uudenveroisessa kunnossa.
Ovh. 159e, vaihtuu S-M koon merkkitakkiin tai myynti tarjousten perusteella.

Muutakin laadukasta hevoskamaa voi tarjota vaihdossa näihin molempiin, mutta ensisijaisesti huomioin takit ja housut.

Yhteydenotot mielellään sähköpostiin hevoset1@hotmail.com






















Hyvän tallin tärkeys

Meidän oma pikkutila
Minulla on itselläni kokemusta pikkutalleista ja isoista talleista. Pieniltä talleilta päädyttiin lopulta omaan paikkaan, koska vähän kaikenlaisia ongelmia tuli aina vastaan. Meillä oli pidemmän aikaan ollut osa hevosista jossain pienemmässä tallissa missä ei käydä ihan joka päivä, joten perusasioiden on pitänyt olla kunnossa ilman mitään päivittäistä valvontaa. Nyt olen tällä hetkellä todella tyytyväinen Draman kotiin ypäjällä, se on sellainen paikka että luotan että se on täysin varmasti hyvissä käsissä, saa riittävästi ruokaa ja sillä on turvallinen ja hyvä olla.

Samalla maneesitallilla olemme asustelleet jo 10 vuotta. Siitä on muodostunut vähän kuin toinen koti, enkä osaa ainakaan nyt kuvitella sitä päivää että vaihtaisimme tallia. Kyseinen talli on meidän kotia lähellä, pellon toisella puolella ja jollei tallin etäisyys olisi niin vähän, meillä ei koskaan olisi tullut tilannetta, että hevosia olisi näin paljon. Bensoissa tallille säästää todella paljon kun matka on aina ollut todella lyhyt, selkeän eron huomaa heti jos tallimatka on reilu 20min, mikä se on välillä ollut tammojen ja varsojen tallien sijaintien kanssa.



Treenissä olevien hevosteni ensisijainen valinta tallin suhteen on puitteet ja riittävä ruuan saanti. Heinän riittävä saanti on asia mistä en missään nimessä halua tinkiä.
Ilmapiiriä pidän myös itse todella tärkeänä, en missään nimessä suostuisi menemään sellaiseen talliin missä asiakkaat pääosin pilalle hemmoteltuja ja itsekeskeisiä nuoria ja aikuisia. Koen, että sellaisissa paikoissa pitää nöyrtyä ja hiipiä seiniä pitkin. Enkä pidä, että ihmisten pitää vertailla toisiaan ja hevosiaan paremmuusjärjestyksessä, tämä on harrastus, jokainen on hevosensa valinnut itselleen sopivaksi, ei sen tarvitse muiden silmissä loistaa. En ole ikinä kokenut tarpeelliseksi arvostella muiden asioita.

Yksi muoto on myös tämä ylitarkat säännöt ja ainainen nipottaminen pikkuasioista. En voi sietää sellaista ollenkaan, koska monelle ihmiselle tallilla oleminen on omaa aikaa ja rentoa tekemistä, ei toisten käskyn alaisina toimimista. Jokaisesta tallista löytyy vähintään yksi ihminen joka valittaa kaikesta, mutta en itse ole koskaan kuulunut tähän ihmisryhmään. Sellainen käytös on rasittavaa ja pilaa muidenkin päivän. Tykkään itse kun saa tehdä omalla ajalla ja tietyllä vapaudella, eikä joku ole niskaan hönkimässä ja saa koko ajan miettiä mitä pitää tehdä ettei tee vahingossakaan "väärin". Tässä tapauksessa alkaa vältellä tallilla käymistä, koska siellä ei yksinkertaisesti ole enää kivaa olla.

Koen olevani melko sopeutuvainen ihminen tallin muutoksien suhteen. Kuitenkin täytyy myöntää, että tämä talvi on ollut todella rankka hevosten treenaamisten suhteen, kun tuntuu että maneesi on aina varattuna jollekkin. Yritän parhaani mukaan sopeutua tähän ja löytää sellaista aikaa kun ennen oli, että saa vapaasti mennä juuri silloin kun itselle sopii. Tällä hetkellä joudun pääosin menemään tallille 08.00 aamulla tai klo 21.00 jälkeen. Olen kyllä jo tottunut tähän tilanteeseen, mutta kun sitä tarkemmin miettii, niin onhan se vähän eriskummallista. Aloin tätä miettimään vasta kun muut sanoivat, että eikö tuo ole aika epänormaalia. Olen kuitnekin jo niin tottunut siihen, että joka päivä on hevoset liikutettava, oli aika mikä tahansa.

Hyvän tallin löytäminen ei ole kovin helppoa ja aina on niitä hankalia aikoja mistä on vain selvittävä. Pitää vain yrittää löytää se itselle sopiva paikka. En ymmärrä niitäkään ihmisiä jotka seikkailevat vaihtamalla tallia ihan koko ajan pientenkin vikojen vuoksi. Totuus on se, että vikaa löytyy joka tallista ja täydellistä tuskin löytää mistään. Jos talli on puitteiltaan aivan huikea, niin vähintään joku mätäpää löytyy asiakkaista tai se on itse omistaja. Tai jos ilmapiiri on aivan ihana, niin puitteista joutuu tinkimään.

Kaikista kaameimmat kokemukset mulla on saksan talleista, en usko että suomessa sellaista kovin monessa paikassa on ja jos on, niin siitä tulisi kyllä äkkiä sanomista. Vaikka puitteet olivat välillä ihan huippuluokka. Heinää sai vain kahdesti päivässä ja se oli lähestulkoon aina poikkeuksetta homeessa. Ruuan saannin määrä oli aivan järkyttävän vähäinen, se oli ehkä suurin syy miksi tulin sieltä lopulta pois, en halunnut että hevosillani olisi huonot oltavat. Ulkoilun määrä oli todella vähäinen tai sitä ei ollut ollenkaan, monet hevosista tarhailivat muutaman kerran lyhyen ajan viikossa, tai sadalle hevoselle oli vain kaksi pientä tarhaa missä oltiin vuorotellen todella lyhyen aikaa.
Sen kokemuksen jälkeen kyllä sietää suomessa pieniä epäkohtia, kun alkaa arvostamaan hyvää heinää jota saa riittävästi ja kuuden tunnin päivittäistä ulkoilua.